"Minun rotuni ihmiset eivät pidä samoista asioista", huomautti Tara.
"Kuinka kummallista!" ihmetteli Ghek. "Kaikista kaldaneista ovat samat seikat joko mieluisia tai vastenmielisiä. Jos keksin jotakin uutta, josta pidän, tiedän kaikkien kaldanein pitävän siitä. Siitä syystä tiedän, että Luud pitäisi sinun laulustasi. Me näet olemme kaikki täsmälleen samanlaisia."
"Mutta sinä et ole samannäköinen kuin Luud", sanoi tyttö.
"Luud on kuningas. Hän on isompi ja hänen merkkinsä ovat komeammat.
Mutta muutoin olemme aivan samanlaiset. Ja eikö se ole luonnollista?
Onhan se muna, josta minä kehityin, lähtöisin Luudista."
"Mitä!" kummasteli tyttö. "En ymmärrä sinua."
"Niin", selitti Ghek, "olemme kaikki kehittyneet Luudin munista samoin kuin kaikki moakilaiset Moakin munista."
"Ahaa!" äänsi Heliumin Tara, luullen käsittävänsä. "Tarkoitat siis, että Luudilla on monta vaimoa ja että sinä olet jonkun hänen vaimonsa jälkeläinen."
"En suinkaan, en sinne päinkään", vastasi Ghek. "Luudilla ei ole yhtään vaimoa. Hän munii itse munat. Sinä et sitä ymmärrä."
Heliumin Tara myönsi, ettei hän tajunnut.
"Koetan siis selittää sen sinulle", virkkoi Ghek, "jos lupaat laulaa minulle myöhemmin."