"Minä lupaan", vakuutti tyttö.
"Me emme ole samanlaisia kuin rykorit", alkoi mies. "Ne ovat alempia olentoja samoin kuin sinä ja banthit ja muut sellaiset. Me olemme sukupuolettomia — kaikki muut paitsi kuningastamme, joka on kaksisukupuolinen. Hän synnyttää paljon munia, joista me, työntekijät ja soturit, kehitymme. Ja jokaisessa tuhannessa munassa on yksi kuningasmuna, josta kehittyy kuningas. Panitko merkille sinetöidyt aukot siinä huoneessa, jossa näit Luudin? Kuhunkin niihin salvattuna on kuningas. Jos joku niistä pääsisi vapaaksi, karkaisi hän Luudin kimppuun ja koettaisi surmata hänet; jos se hänelle onnistuisi, olisi meillä uusi kuningas, mutta muutoin jäisi kaikki ennalleen. Hänen nimensä olisi Luud, ja kaikki jatkuisi entiseen tapaansa, sillä emmekö ole kaikki samanlaisia? Luud on elänyt kauan ja synnyttänyt useita kuninkaita, minkä vuoksi hän jättää eloon niistä vain harvoja, jotta hänellä olisi seuraaja kuolemansa jälkeen. Muut hän tappaa."
"Miksi hän säästää useampia kuin yhden?" kysyi tyttö.
"Joskus sattuu tapaturmia", selitti Ghek, "niin että kaikki pesäkunnan tallettamat kuninkaat saavat surmansa. Sellaisessa tapauksessa noudetaan uusi kuningas naapuriyhdyskunnasta."
"Oletteko te kaikki Luudin lapsia?" tiedusti Tara.
"Kaikki muut paitsi muutamia harvoja, jotka ovat kehittyneet aikaisemman kuninkaan munista kuten Luudkin. Mutta Luud on ollut pitkäaikainen, eikä muita ole enää monta elossa."
"Onko ikänne yleensä pitkä vaiko lyhyt?" kysyi Tara.
"Hyvin pitkä."
"Entä rykorit? Elävätkö nekin kauan?"
"Eivät. Rykorit elävät ehkä kymmenen vuotta", vastasi Ghek, "jos pysyvät voimakkaina ja käyttökelpoisina. Kun ne joko vanhuuden tai sairauden tähden käyvät hyödyttömiksi, jätämme ne vainioille, ja banthit käyvät yöllä ne noutamassa."