"Mistä syystä?" tiedusti Ghek.
"Olet paljastanut, että järkeilykykysi ei ole pettämätön. Olet sallinut tunteen vaikuttaa itseesi ja siten osoittanut olevasi vajavainen. Tiedät, mikä on vajavaisten kohtalo."
"Tiedän kyllä, mikä on vajavaisten kohtalo, mutta minä en ole vajavainen", puolustihe Ghek.
"Olet sallinut vangin kurkusta lähtevien omituisten äänien miellyttää ja mairitella itseäsi, vaikka olet hyvin tiennyt, etteivät ne ole millään tavoin johdonmukaisen järkeilyn yhteydessä. Sellaisenaan se jo on anteeksiantamattoman heikkouden merkki. Sitten, epäilemättä epäjohdonmukaisen tunteen vaikutuksesta, sallit vangin edetä vainioilla sellaiseen kohtaan, jossa hän voi yrittää karata, melkein menestyksellisesti. Jollei oma järkeilykykysi olisi puutteellinen, todistaisi se sinulle, ettet ole kelvollinen. Luonnollinen, järjenmukainen seuraus on tuhoaminen. Senvuoksi sinut tuhotaan sellaisella tavalla, että se esimerkki on siunauksellinen kaikille muille Luudin yhdyskunnan kaldaneille. Siihen saakka on sinun pysyttävä täällä."
"Olet oikeassa", myönsi Ghek. "Olen täällä siihen saakka, kunnes Luud näkee hyväksi tuhota minut järkevimmällä tavalla."
Heliumin Tara loi häneen kummastuneen katseen poistuessaan soturien saattamana kammiosta. Olkansa ylitse hän huusi taakseen: "Muista, Ghek, että vielä elät!" Sitten hänet loputtomia tunneleja myöten vietiin odottavan Luudin luokse.
Kun hänet opastettiin kuninkaan eteen, kyykötti tämä huoneen nurkassa kuudella hämähäkin jalallaan. Vastaisen seinän vieressä virui hänen rykorinsa, jonka kaunista vartaloa somisti upea hihnoitus — elottomana möhkäleenä ilman ohjaavaa kaldanea. Luud lähetti pois soturit, jotka olivat tuoneet vangin. Sitten hän tuijotti tyttöön hirveillä silmillään virkkamatta vähään aikaan mitään. Heliumin Tara ei voinut muuta kuin odottaa. Hän saattoi vain arvailla, mitä oli tulossa. Sitten kun se tapahtuisi, olisi kyllä aikaa kohdata se. Ei ollut lainkaan tarpeellista ajatella loppua ennakolta. Äkkiä alkoi Luud puhua.
"Mietit karkaamista", hän sanoi soinnuttomaan, ilmeettömän yksitoikkoiseen tapaansa, joka on välttämätön seuraus, jos suullisesti ilmaistaan tunnevaikutuksista vapaata järkeä. "Sinä et pääse karkuun. Olet ainoastaan kahden epätäydellisen osan — epätäydellisten aivojen ja epätäydellisen ruumiin — yhtymä. Ne kaksi eivät voi olla yhdessä täydessä muodossaan. Tuossa näet täydellisen ruumiin." Hän osoitti rykoria. "Sillä ei ole aivoja. Tässä" — hän kohotti toisia saksiaan päätänsä kohti — "ovat täydelliset aivot. Ne eivät kaipaa ruumista toimiakseen moitteettomasti ja asianmukaisesti aivoina. Haluaisit panna heikon järkesi kilpasille minun järkeni kanssa! Parhaillaankin suunnittelet minun surmaamistani. Jollet saa sitä tehdyksi, aiot tappaa itsesi. Saat nähdä, miten henki hallitsee ainetta. Minä olen henki. Sinä olet ainetta. Aivosi ovat liian heikot ja kehittymättömät ansaitakseen aivojen nimeä. Olet sallinut tunteen sanelemien, harkitsemattomien tekojen heikentää niitä. Ne ovat tyyten arvottomat. Ne eivät kykene juuri lainkaan ohjaamaan olemassaoloasi. Sinä et tapa minua. Et tapa itseäsi. Kun minä olen tehnyt sinulle, mitä tahdon, sitten sinut surmataan, jos se on järjen vaatimusten mukaan tehtävä. Sinulla ei ole aavistustakaan, miten valtava voima piilee huippuunsa kehittyneissä aivoissa. Katso tuota rykoria. Sillä ei ole aivoja. Omasta aloitteestaan se kykenee liikkumaan vain vähän. Se vie ruuan suuhunsa synnynnäisen, koneellisen vaistonsa nojalla, jonka olemme jättäneet sille. Mutta itse se ei löytäisi ruokaa. Meidän on pantava ravintoa sen ulottuville ja aina samaan paikkaan. Jos laskisimme ruokaa sen jalkojen juureen ja jättäisimme sen yksin, niin se kuolisi nälkään. Mutta nyt näet, mitä todelliset aivot saavat aikaan." Hän käänsi katseensa rykoriin ja kyyrötti paikallaan, tuijottaen tuohon tunnottomaan lihaskasaan. Tytön kauhuksi päätön ruumis alkoi äkkiä liikkua. Se nousi verkkaisesti pystyyn ja asteli lattian poikki Luudin luokse, kumartui ja otti kammottavan pään käsiinsä, nosti sen olkapäilleen ja sijoitti sen kohdalleen.
"Mitä mahdollisuuksia sinulla on yrittää tällaista voimaa vastaan?" kysyi Luud. "Samoin kuin rykorille voin tehdä sinullekin."
Heliumin Tara ei vastannut mitään. Ilmeisesti oli sanallinen vastaus tarpeeton.