Luud näki Ghekin seuraavan outoa soturia kammioon. "Iske hänet kuoliaaksi!" komensi kuningas. "Iske kuoliaaksi tämä muukalainen, niin saat pitää henkesi!"
Gahan vilkaisi kuninkaan kammottaviin kasvoihin.
"Älä katso häntä silmiin!" kirkaisi Tara varoittavasti, mutta liian myöhään. Kuningas-kaldanen hirveä, hypnoottinen katse oli jo osunut Gahanin silmiin. Punainen soturi empi eikä astunut eteenpäin. Hänen miekkansa kärki painui hitaasti lattiaa kohti. Tara katsahti Ghekiin päin. Tämän ilmeettömät silmät tuijottivat muukalaisen leveään selkään. Hänen rykorinsa käsi hiipi hiljaa tikarin kahvaan.
Ja sitten Heliumin Tara nosti katseensa ylöspäin ja kajahdutti Marsin kauneimman sävelen "Rakkauden laulun."
Ghek veti tikarin tupesta, luoden katseen laulavaan tyttöön. Luudin silmät siirtyivät miehestä Taran kasvoihin, ja heti kun tämän laulu houkutteli Luudin katseen pois Gatholin Gahanista, pudisti tämä itseään ja ponnistaen rajusti tahtoaan suuntasi silmänsä seinään Luudin kamalan pään yläpuolelle. Ghek kohotti tikarin oikean olkansa tasalle, astui eteenpäin yhden ainoan askeleen ja iski. Tytön laulu päättyi tukahdutettuun parkaisuun, ja hän syöksähti eteenpäin, ilmeisesti aikoen tehdä tyhjäksi kaldanen aikeet. Mutta hän ei ennättänyt, ja se olikin onneksi, sillä seuraavalla hetkellä hän oivalsi, mitä Ghek tarkoitti, kun hän näki tikarin sinkoavan olennon kädestä, sujahtavan Gahanin olkapään ylitse ja uppoavan kahvaa myöten Luudin pehmeisiin kasvoihin.
"Tulkaa!" huusi murhaaja. "Emme saa hukata silmänräpäystäkään." Ja hän riensi aukolle, josta he olivat tulleet kammioon. Mutta hän pysähtyi, kun hänen katseensa osui maassa viruvaan valtavaan rykoriin — kuninkaan rykoriin, komeimpaan ja voimakkaimpaan, mitä Bantoomissa oli kyetty kasvattamaan. Ghek käsitti, että hän voisi paetessaan viedä mukaansa vain yhden rykorin, eikä koko Bantoomissa ollut ainoatakaan, joka pystyisi palvelemaan häntä paremmin kuin lattialla loikova jättiläisolio. Nopeasti hän siirtyi tuon ison, tarmottoman ruhon hartioille. Heti viimemainittu muuttui tuntevaksi, sykkivää elämää ja valpasta tarmoauhkuvaksi olennoksi.
"Nyt", sanoi kaldane, "olemme valmiit. Kuka tahansa koettaa estää minua, hänet lähetän tyhjyyteen." Puhuessaan hän jo kumartui ja ryömi viereiseen huoneeseen, ja Gahan tarttui Taran käsivarteen ja kehoitti häntä menemään perässä. Tyttö katsahti ensimmäisen kerran häntä suoraan silmiin. "Kansani jumalat ovat olleet armolliset", hän virkkoi. "Tulit parhaiksi. Heliumin Taran kiitoksen lisäksi saat kiitokset Barsoomin sotavaltiaalta ja hänen kansaltaan. Palkkiosi on suurempi kuin osaat toivoa."
Gatholin Gahan oivalsi, ettei tyttö tuntenut häntä, ja jätti lausumatta kielellään pyörineen lämpimän tervehdyksen.
"Oletpa Heliumin Tara tahi joku muu", hän vastasi, "se on vähäarvoinen seikka. Se, että olen saanut näin palvella punaista marsilaisnaista, on sellaisenaan riittävä palkkio."
Heidän puhuessaan tyttö tunkeutui aukon lävitse Ghekin jäljessä, ja pian he kaikki kolme olivat poistuneet Luudin kammioista ja etenivät reippaasti mutkaisia käytäviä myöten, tornia kohti. Ghek hoputti heitä yhtenään lisäämään vauhtia, mutta Barsoomin punaiset ihmiset eivät milloinkaan ole joutuisia pakenemaan, joten kaldanea seuraava pari liikkuin hänen mielestään ihan liian hitaasti.