Taran kasvot kirkastuivat mielihyvästä ja huojennuksesta. "Sinä löysit sen!" hän huudahti. "Mikä onni!"
"Onni se todella oli", myönsi mies. "Ensiksi se ilmaisi minulle, että sinä olet vankina täällä, ja sitten se pelasti minut banthien kynsistä, kun tulin laakson poikki kummuilta tähän torniin, johon näin sinua tuotavan tänään iltapäivällä yritettyäsi uljaasti karata."
"Mistä tiesit, että se olin minä?" kysyi tyttö, silmäillen Gahania otsa miettivästi rypyssä, ikäänkuin hän olisi koettanut muistella, missä tilaisuudessa hän oli aikaisemmin kohdannut soturin.
"Kukapa ei olisi kuullut Heliumin prinsessan Taran katoamisesta", vastasi Gahan. "Ja kun näin lentokoneesi vaakunan, olin heti varma asiasta, vaikka en tuntenutkaan sinua nähdessäni sinut vainiolla vähän aikaa sitä ennen. Matka oli siksi pitkä, etten eroittanut selvästi, oliko vanki mies vain nainen. Jollen sattumalta olisi huomannut lentokoneesi kätköpaikkaa, olisin mennyt matkoihini, Heliumin Tara. Minua puistattaa, kun ajattelen, kuinka vähältä oli niin käydä. Jollei aurinko olisi sattunut hetkeksi paistamaan aluksesi kiilloitettuun keulavaakunaan, olisin mennyt sen ohitse aavistamatta mitään."
Tyttö vapisi. "Jumalat sinut lähettivät", hän kuiskasi hartaasti.
"Jumalat minut lähettivät, Heliumin Tara", kertasi Gahan.
"Mutta en tunne sinua", sanoi tyttö. "Olen koettanut muistella sinua, mutta en muista. Mikä on nimesi?"
"Nimitä minua Turaniksi!" pyysi mies, sillä hänen mieleensä oli johtunut, että jos tyttö tuntisi hänet samaksi mieheksi, jonka raju rakkaudentunnustus oli tuonnottain suututtanut häntä sotavaltiaan puistossa, olisi hänen asemansa äärettömän paljon kiusallisempi kuin siinä tapauksessa, että hän pitäisi miestä ventovieraana. Yksinkertaisena panthanina [onnensoturi; vaeltava ritari] hän myöskin voisi alttiilla uskollisuudellaan paremmin voittaa tytön luottamuksen ja saada suuremman arvon Taran silmissä kuin loistavana Gatholin jedinä.
Tällä välin he olivat saapuneet torniin, mutta astuessaan maanalaisesta käytävästä he vilkaistessaan taakseen näkivät etumaiset ahdistajansa — nopeiden, voimakkaiden rykorien olkapäillä rientäviä kamalannäköisiä kaldaneja. He kiiruhtivat mahdollisimman joutuisasti ylöspäin maanpinnan tasalle vieviä portaita myöten, mutta vieläkin ripeämmin liikkuivat heidän jäljessään tulevat Luudin kätyrit. Ghek meni edellä, pitäen Taraa kädestä voidakseen helpommin ohjata ja tukea häntä, kun taas Gatholin Gahan seurasi heitä muutamien askelien päässä paljas miekka kädessään valmiina torjumaan hyökkäystä, jonka he kaikki nyt tiesivät saavansa niskaansa, ennenkuin he ennättäisivät pihalle ja lentokoneeseen.
"Salli Ghekin jäädä luoksesi taistelemaan vierelläsi!" ehdotti Tara.