"Manatorin kaupungista on Gatholin kaupunkiin noin yksikolmatta astetta", oli A-Korin vastaus; "mutta näiden molempien maiden väliä on vain vähän enemmän kuin kymmenen astetta. Niiden välillä on kuitenkin rosoisia kallioita ja ammottavia kuiluja."
Gahan tunsi hyvästi tämän seudun, joka oli hänen maansa länsipuolella — ilmalaivatkin karttoivat sitä syvistä rotkoista kohoavien, petollisten ilmavirtojen tähden ja sen vuoksi, ettei siellä ollut juuri lainkaan turvallisia maihinlaskupaikkoja. Nyt hän tiesi, missä Manator sijaitsi ja — viikkokausia kestäneen epätiedon jälkeen — missä päin Gathol oli, ja hänen vierellään oli mies, vankitoveri, jonka suonissa virtasi hänen omien esivanhempiensa verta — joka tunsi Manatorin, sen asukkaat, tavat ja sitä ympäröivät seudut — joka voisi auttaa häntä ainakin neuvoillaan löytämään Heliumin Taran ja karkaamaan. Mutta suostuisiko A-Kor — uskaltaisiko hän ottaa asian puheeksi? Koettaa hänen pitäisi joka tapauksessa. "Entä luuletko O-Tarin tuomitsevan sinut kuolemaan?" hän kysyi. "Ja mistä syystä?"
"Hän tekisi sen mielellään, sillä kansa huokaa hänen rautaisen kätensä hallitsemana ja on uskollinen vain hänen sukunsa mainioitten jeddakien pitkälle sarjalle. Hän on epäluuloinen mies ja on osannut selviytyä useimmista niistä miehistä, joilla syntyperän nojalla olisi saattanut olla oikeus vaatia itselleen valtaistuinta ja joilla oli jonkunmoista poliittista merkitystä kansan suosikkeina. Se seikka, että olen orjattaren poika, on saattanut O-Tarin pitämään minua vähemmän tärkeänä, mutta silti olen jeddakin poika ja sopisin istumaan Manatorin valtaistuimella aivan yhtä hyvin kuin O-Tar itsekin. Tähän tulee lisäksi se, että viime vuosina on väestö, erittäinkin monet nuoret soturit, alkanut osoittaa minua kohtaan yhä lisääntyvää kiintymystä, minkä luulen johtuvan erinäisistä äidiltäni perityistä luonteen ja kasvatuksen hyvistä puolista, mutta joiden O-Tar olettaa aiheutuvan siitä, että muka kunnianhimoisesti tavoittelen Manatorin kruunua. Ja nyt minulla on varma vakaumus, että hän on päättänyt käyttää arvostelevia sanoja, jotka lausuin hänen Tara-orjatarta kohtaan osoittamastaan kohtelusta, tekosyynä vapautuakseen minusta."
"Entäpä jos pääsisit karkuun Gatholiin?" esitti Turan.
"Olen miettinyt sitä", vastasi A-Kor, "mutta olisiko minun siellä kovinkaan paljon parempi olla? Gatholilaisten silmissä en olisi gatholilainen, ja epäilemättä he kohtelisivat minua samalla tavoin kuin täällä Manatorissa kohdellaan muukalaisia."
"Jos voisit todistaa heille olevasi prinsessa Hajan poika, olisit varmasti tervetullut", vakuutti Turan. "Ja toisaalta voisit lunastaa itsellesi vapauden ja kansalaisoikeudet työskentelemällä lyhyen ajan timanttikaivoksissa."
"Mistä tiedät kaiken tämän?" kysyi A-Kor. "Luulin sinua heliumilaiseksi."
"Olen panthan", selitti Turan. "Olen palvellut useita maita, muiden muassa Gatholia."
"Juuri niin ovat gatholilaiset orjat kertoneet minulle", virkkoi A-Kor aatoksissaan. "Samaa puhui äitini, ennen kuin O-Tar lähetti hänet asumaan Manatosiin. Luultavasti jeddak pelkäsi hänen vaikutusvaltaansa gatholilaisten orjien ja näiden jälkeläisten keskuudessa, joita on kenties miljoona hajallaan Manatorissa."
"Ovatko nämä orjat järjestäytyneet?" tiedusti Turan.