A-Kor katsoi kauan panthania suoraan silmiin, ennen kuin vastasi mitään. "Olet kunnian mies", hän sanoi. "Näen sen kasvoistasi ja olen harvoin erehtynyt arvostellessani ihmistä. Mutta" — hän kumartui likemmäksi toista — "seinilläkin on korvat", hän kuiskasi, ja Turan sai vastauksen kysymykseensä.
Myöhemmin samana iltana saapui sotureita, jotka irroittivat kahleen Turanin nilkasta ja veivät hänet O-Tarin, jeddakin eteen. Hänet saatettiin palatsille kapeita, mutkikkaita kujia ja leveitä puistokatuja myöten; ja loputtomilta parvekeriveiltä katselivat heitä kaupungin äänettömät asukkaat. Itse palatsissa kuhisi elämää ja liikettä. Ratsusotureja lasketti täyttä neliä eri kerroksia yhdistävissä käytävissä. Muutamia orjia lukuunottamatta ei palatsissa näkynyt lainkaan kävelijöitä. Kirkuvia, tappelevia thoateja oli upeissa eteissaleissa, kun taas niiden ratsastajat, joilla ei ollut tehtäviä palatsissa, pelasivat jetania pienillä, puusta sorvatuilla nappuloilla.
Turan pani merkille, kuinka upea palatsin sisustus oli, kuinka tuhlaavasti oli käytetty jalokiviä ja kalliita metalleja, kuinka uhkeita olivat seinäkoristeet, jotka miltei yksinomaan kuvasivat sotaisia tapahtumia, erittäinkin nähtävästi jättiläiskokoisilla jetanlaudoilla suoritettuja kaksintaisteluja. Niissä käytävissä ja huoneissa, joiden läpi he menivät, olivat useiden laipiota kannattavien patsaiden yläpäät muovatut jetannappulain muotoisiksi — kaikkialla oli tätä peliä koskevia viittauksia. Samaa tietä, jota myöten Heliumin Tara oli viety, ohjattiin Turankin O-Tarin, jeddakin, valtaistuinsaliin, ja kun hän astui Päällikköjen saliin, muuttui hänen mielenkiintonsa ihailuksi ja ihmettelyksi hänen silmäillessään loistaviin sota-asuihinsa verhottuja patsasmaisia thoatmiehiä. Hän ei ollut koskaan Barsoomissa nähnyt sotaisempia miehiä eikä niin täysin liikkumattomiksi harjoitettuja thoateja. Ei ainoakaan lihas värähtänyt, ei yksikään häntä heilahtanut, ja ratsastajat olivat yhtä hievahtamattomia kuin ratsutkin — jokainen tuikea silmä suoraan eteenpäin suunnattuna, kaikki pitkät peitset yhtä paljon kallellaan. Se näky herätti taistelijan sydämessä kunnioitusta. Myöskin Turaniin se tehosi, kun hänet opastettiin huoneen toiseen päähän, johon hän jäi odottamaan ison oven eteen, kunnes hänet kutsuttaisiin Manatorin hallitsijan puheille.
Kun Heliumin Tara opastettiin O-Tarin valtaistuinsaliin, oli tämä avara huone täynnä O-Tarin ja U-Thorin päälliköitä ja upseereita; U-Thor oli kunniapaikalla valtaistuimen juurella, kuten oli hänen velvollisuutensa. Tyttö vietiin kuorin edustalle ja pysäytettiin jeddakin eteen, joka silmäili häntä korkealta valtaistuimeltaan otsa rypyssä ja kiukkuisena, julmin silmin.
"Manatorin lait ovat oikeamieliset", sanoi O-Tar hänelle. "Siksi on sinut uudelleen kutsuttu tänne tuomittavaksi Manatorin korkeimmassa paikassa. Minulle on ilmoitettu, että sinua epäillään korphaliksi. Mitä on sinulla sanomista tämän syytöksen torjumiseksi?"
Heliumin Tara kykeni tuskin pidättämään pilkkanauruaan vastatessaan tähän naurettavaan noituussyytökseen. "Kansani sivistys on niin vanha", hän virkkoi, "ettei luotettava historia mainitse mitään puolustuksia tästä syytöksestä, jonka tiedämme saaneen alkunsa vain menneisyyden alkeellisimpien kansojen tietämättömissä ja taikauskoisissa mielissä. Jos kuka nyt vielä on niin kehittymätön, että uskoo korphalien olemassaoloon, ei häntä millään järkisyillä voida saada käsittämään erehdystään — vain pitkäaikainen hienostuminen ja sivistys voivat vapauttaa hänet tietämättömyyden kahleista. Olen puhunut."
"Mutta et väitä syytöstä vääräksi", sanoi O-Tar.
"Se on niin arvoton, ettei sitä vastaan kannata väittää", vastasi Tara ylpeästi.
"Sinun sijassasi, nainen", lausui syvä ääni hänen vieressään, "torjuisin sen sittenkin."
Heliumin Tara kääntyi ja näki U-Thorin, Manatosin suuren jedin, katselevan itseään. Miehen silmät olivat rohkeat, mutta eivät kylmät eivätkä julmat. O-Tar napautti kärsimättömästi valtaistuimensa käsinojaan. "U-Thor unohtaa", hän huusi, "että jeddak on O-Tar."