O-Tar katseli U-Thoria pitkään, mutta ei vastannut mitään. Sitten hän kääntyi jälleen Turanin puoleen. "Jos teistä joku on korphal, niin olette kaikki korphaleja, ja sen nojalla, mitä tuo olento on tehnyt" — hän osoitti Ghekiä — "tiedämme varsin hyvin, että hän on korphal, sillä kellään kuolevaisella ei ole sellaisia kykyjä. Ja koska olette kaikki korphaleja, on teidän kaikkien kuoltava." Hän astui taaskin askeleen alaspäin, ja Ghek puhkesi puhumaan.
"Näillä kahdella ei ole sellaisia kykyjä kuin minulla. He ovat vain tavallisia aivottomia olentoja kuten sinäkin. Olen tehnyt kaikki, mistä tietämättömät soturi-parkasi ovat sinulle kertoneet, mutta se vain osoittaa, että olen korkeampi olento kuin te, kuten asia todella on. Olen kaldane enkä korphal. Minussa ei ole mitään yliluonnollista eikä salaperäistä, mutta tietämättömistä on salaperäistä kaikki, mitä he eivät jaksa tajuta. Olisin helposti kyennyt pujahtamaan soturiesi käsistä ja karkaamaan vankiholveistasi; mutta jäin, toivoen voivani auttaa näitä kahta typerää olentoa, joiden aivot ovat siksi huonot, etteivät he pääse karkuun avutta. He ovat olleet ystäviäni ja pelastaneet henkeni. Sen olen heille velkaa. Älä surmaa heitä — he ovat vaarattomia! Tapa minut, jos tahdot! Uhraan henkeni, jo se lauhduttaa tietämättömän vihasi. En voi palata Bantoomiin ja saatan sentähden yhtä hyvin kuoliakin, sillä hauskaa ei ole seurustella heikkoälyisten olentojen kanssa, jotka asustavat tähdellämme Bantoomin laakson ulkopuolella."
"Sinä kammottava, itserakas kuvatus", kivahti O-Tar, "valmistaudu kuolemaan äläkä rohkene tyrkyttää ohjeitasi O-Tarille, jeddakille! Hän on julistanut tuomion, ja kaikki kolme saatte maistaa jeddakin paljasta kalpaa. Olen puhunut."
Hän laskeutui vielä yhden askeleen alemmaksi, mutta sitten tapahtui kummallista. Hän pysähtyi katse juuttuneena Ghekin silmiin. Miekka kirposi hänen tarmottomista sormistaan, ja hän jäi seisomaan paikalleen, huojuen edestakaisin. Eräs jed hypähti pystyyn rientääkseen hänen avukseen, mutta Ghek seisautti hänet varoituksellaan.
"Odota!" huudahti kaldane. "Jeddakisi henki on käsissäni. Pidätte minua korphalina ja siis uskotte, että minut voi surmata vain jeddak, joten miekkanne ovat kelvottomia minua vastaan. Jos ahdistatte ketään meistä tai yritätte lähestyä jeddakianne, ennen kuin minä olen puhunut sanottavani, niin hän vaipuu elottomana permannolle. Päästäkää irti molemmat vangit ja sallikaa heidän tulla luokseni! Haluan puhua heille muiden kuulematta. Nopeasti! Noudattakaa käskyäni! Yhtä mielelläni voisin surmata O-Tarin kuin jättää hänet henkiin. Annan hänen olla elossa vain hankkiakseni vapauden ystävilleni. Jos vastustatte minua, niin hän kuolee."
Vartijat peräytyivät, hellittäen irti Taran ja Turanin, jotka siirtyivät likelle Ghekiä.
"Tehkää, kuten sanon, ja liikkukaa vikkelästi!" kuiskutti kaldane. "En jaksa pidättää tätä miestä kauan enkä kykenisi surmaamaan häntä näin. Minun ajatuksiani vastassa ovat useiden muiden ihmisten ajatukset, ja henkeni väsyy pian, joten O-Tar pääsee taaskin omaksi herrakseen. Teidän on pantava parhaanne niin kauan kuin voitte.. Tuolla valtaistuimen takana riippuvan verhon toisella puolen on salaovi. Sieltä vie käytävä palatsin holveihin, joissa on ruokaa ja juomaa sisältäviä varastohuoneita. Siellä liikkuu ihmisiä harvoin. Niistä holveista pääsee käytäviä myöten kaupungin kaikkiin osiin. Seuratkaa länteen päin vievää! Sitä pitkin joudutte Vihollisten portille. Sitten saatte menetellä mielenne mukaan. Enempää en voi tehdä. Rientäkää, ennenkuin heikkenevät voimani uupuvat tyystin! En ole samanlainen kuin Luud, joka oli kuningas. Hän olisi voinut pidättää tätä olentoa iankaikkisesti. Kiiruhtakaa! Menkää!"
VIIDESTOISTA LUKU
Holvien vanhus
"Minä en jätä sinua yksin", virkkoi Heliumin Tara koruttomasti.