"Tässä on kylliksi ostaaksesi ne kahdesti", hän sanoi, ojentaen rahoista osan Turanille.
"Miksi teet kaiken tämän muukalaisen hyväksi?" kysyi panthan.
"Äitini oli tänne vangiksi joutunut prinsessa", selitti A-Kor. "Teen Heliumin prinsessan hyväksi vain sen, mitä äitini toivoisi minun tekevän."
"Asiain niin ollen siis, manatorilainen", vastasi Turan, "en voi muuta kuin Heliumin prinsessan puolesta hyväksyä anteliaan tarjouksesi ja toivoa vielä kerran voivani tehdä jotakin vastapalvelukseksi."
"Nyt sinun on lähdettävä", neuvoi A-Kor. "Millä hetkellä tahansa saattaa tänne ilmestyä vartija ja huomata sinut. Mene suoraa päätä Porttikadulle, joka kiertää kaupungin ympäri ulkomuurien sisäreunaa myöten! Siellä on useita rakennuksia varattuina muukalaisten majapaikoiksi. Tunnet ne ovien päälle hakatuista thoatinpäistä. Kerro saapuneesi Manatajista katselemaan kisoja. Käytä nimeä U-Kal — se ei herätä epäluuloja, ja vältyt niistä, jos voit olla antautumatta keskusteluihin. Varhain huomenaamulla etsi käsiisi Jetan-tornien päällikkö! Olkoot apunasi kaikkien esi-isiesi voima ja onni!"
Sanottuaan jäähyväiset Ghekille ja A-Korille panthan noudatti A-Korin hänelle antamia ohjeita ja lähti etsimään Porttikatua, eikä se käynytkään hänelle kovin vaikeaksi. Matkallaan hän kohtasi useita sotureita, mutta nämä vain nyökkäsivät hänelle välittämättä hänestä sen enempää. Helposti hän löysi majapaikan, jossa oli paljon vieraita Manatorin muista kaupungeista. Kun hän ei ollut nukkunut sitten edellisen yön, heittäytyi hän vuoteensa silkki- ja turkisvaippojen sekaan saadakseen lepoa, joka oli välttämätön, jos hänen oli mieli mahdollisimman hyvin kunnostautua palvellessaan Heliumin Taraa seuraavana päivänä.
Hänen herätessään oli jo aamu, ja noustuaan vuoteestaan hän maksoi yösijansa, etsi aterioimispaikan ja oli vähää myöhemmin matkalla Jetan-torneille, joiden löytäminen ei ollut lainkaan vaikeata, koska ihmisiä riensi sankoin parvin katuja pitkin kisapaikalle. Tornien uudella, E-Mediä seuranneella päälliköllä oli niin paljon puuhaa, ettei hän ennättänyt perehtyä ilmoituksiin tarkasti, sillä lukuisten vapaaehtoisten pelaajien lisäksi oli kymmenittäin orjia ja vankeja, jotka heidän omistajansa tahi hallitus oli pakottanut mukaan kisoihin. Ilmoittauduttaessa oli mainittava kunkin pelaajan nimi samoin kuin hänelle tuleva paikka ja peli tahi pelit, joihin hänet oli merkittävä, sekä lisäksi jokaisen useampaan kuin yhteen otteluun merkityn soturin varamiehet — yksi kutakin ensimmäisen jälkeistä ottelua varten, jottei ainoatakaan seuraavaa peliä tarvittaisi siirtää toistaiseksi pelaajan kuollessa tahi tullessa taistelukyvyttömäksi.
"Nimesi?" tiedusti kirjanpitäjä, kun Turan astui esiin.
"U-Kal", vastasi panthan.
"Kotikaupunkisi?"