"Ovi! Nopeasti, John Carter, telkeä ovi!" kiljaisi Tardos Mors.
Näimme vartiosotilaita jo kiitävän ovesta näkyvän pihan poikki.
Muutamissa sekunneissa he olisivat tornissa. Yhdellä harppauksella olin vankalla ovella ja paiskasin sen kumahtaen kiinni.
"Salpa!" kajahdutti Tardos Mors.
Koetin laskea jykevää tankoa paikoilleen, mutta ponnistelin turhaan.
"Nosta sitä vähän, niin että haka pääsee irti!" huusi eräs toinen punainen vanki.
Kuulin keltaisten sotilaiden juoksevan kiveyksellä aivan lähellä ovea. Kohotin salpaa ja työnsin sen kiinni samalla hetkellä, jolloin ensimmäinen vartiosotilas heittäytyi ulkopuolelta sen paksuja lankkuja vasten.
Ovi kesti — olin ennättänyt ajoissa, mutta en sekuntiakaan liian aikaisin.
Nyt riensin auttamaan vankeja. Ensin kysyin Tardos Morsilta, missä heidän kahleittensa avaimet olivat. "Ne ovat vartioston upseerin hallussa", vastasi Heliumin jeddak, "ja hän on oven ulkopuolella pyrkimässä sisään. Sinun on murrettava kahleet."
Useimmat vangit hakkasivat jo kahleitaan miekoilla. Keltaiset sotilaat paukuttivat ovea keihäillä ja kirveillä. Kävin käsiksi Tardos Morsin kahleihin. Painoin säiläni terän kerran toisensa jälkeen syvälle metalliin, mutta yhä kiukkuisemmin sateli myöskin iskuja oveen. Vihdoin katkesi rengas ja Tardos Mors oli seuraavalla hetkellä vapaa, vaikkakin kahletta laahautui vielä muutamien sentimetrien pituudelta hänen nilkastaan.