Kun olin yhä hänen ja vihollisten välissä Kantos Kanin sotilaineen tunkeutuessa huoneeseen, ei Dejah Thorisia voinut mikään vaara uhata, vaikka hän jäikin yksin valtaistuimen luokse.
Tahdoin näyttää heliumilaisille itseni ja ilmoittaa heille, että heidän rakastettu prinsessansa oli myöskin täällä, sillä olin varma, että se tieto kannustaisi heitä vieläkin uljaampiin sankaritekoihin kuin mitä he olivat jo suorittaneet, vaikka heidän oli totisesti täytynyt tehdä suuria urotöitä raivatessaan tiensä pohjolan tyrannin melkein valloittamattomaan palatsiin.
Juostessani lattian poikki hyökätäkseni kadabralaisten niskaan, avautui vasemmalla puolellani pieni ovi, ja hämmästyksekseni näin thernien isän Matai Shangin ja hänen tyttärensä Phaidorin pilkistävän siitä sisään.
He vilkaisivat nopeasti huoneeseen. Hetkisen he tuijottivat kauhuissaan Salensus Ollin elottomaan ruumiiseen, veren punaamaan lattiaan, valtaistuimen edustalle kasoittain kaatuneihin ylimyksiin, minuun ja ovella taisteleviin sotilaihin.
He eivät aikoneetkaan astua sisään, silmäilivät vain ovella seisoen joka puolelle huonetta. Kun he sitten olivat tarkastaneet koko lattian, levisi Matai Shangin kasvoille hurja, raivoisa ilme ja Phaidorin huulilla väreili kylmä, ovela hymy.
Sitten he katosivat, mutta sitä ennen päästi nainen raikuvan pilkkanaurun minulle vasten kasvoja.
En silloin ymmärtänyt, mistä Matai Shangin raivo johtui ja mitä Phaidorin riemu merkitsi, mutta siitä olin varma, että ne kumpikin olivat minulle pahoja enteitä.
Hetkistä myöhemmin olin keltaisten sotilaiden kimpussa, ja kun Heliumin punaiset miehet näkivät minut vastustajiensa olkapäiden ylitse, kajahti käytävässä voimakas huuto, johon taistelun melu vähäksi aikaa hukkui.
"Heliumin prinssin puolesta!" he huusivat. "Heliumin prinssin puolesta!" Ja kuin nälkäiset leijonat saaliinsa kimppuun he hyökkäsivät pohjolan sotilaiden horjuvia rivejä vastaan.
Kahden tulen väliin joutuneet keltaiset sotilaat taistelivat epätoivoisen rohkeasti, kuten äärimmäisen toivottomaan asemaan joutuneet useinkin tekevät ja kuten minäkin olisin tehnyt, jos olisin ollut heidän sijassaan, koettaen viedä mukanani tuonelaan vihollisia niin paljon kuin suinkin voin.