"Hiljaa!" kiljaisi jeddak, hypähtäen seisomaan ja tarttuen miekkansa kahvaan. "Hiljaa, herjaaja! Kulan Tithin ei tarvitse sallia likaisesta kurkustasi tulvivan kerettiläisyyden saastuttaa vastaanottosalinsa ilmaa osatakseen tuomita sinut.
"— Olet jo itse langettanut tuomiosi. Enää on vain määrättävä kuolintapasi. Ei se palveluskaan, jonka teit Kaolin aseille, auta sinua yhtään. Se oli vain halpamielisyydessä keksitty temppu, jonka avulla pyrit luikertamaan suosiooni päästäksesi tämän vainoamasi pyhän miehen lähettyville. Vankilaholveihin!" karjaisi hän lopuksi vartiotani komentavalle upseerille.
Olinpa totisesti kauniisti kiinni! Mitäpä mahtaisin kokonaista kansaa
vastaan! Kuinka voisinkaan toivoa armoa uskonkiihkoiselta Kulan
Tithiltä, jolla oli sellaiset neuvonantajat kuin Matai Shang ja Thurid?
Mustaihoinen irvisteli minulle pahansuovasti vasten kasvoja.
"Tällä kertaa et selviydy, Maan asukas", hän ilkkui.
Vartijat sijoittuivat ympärilleni. Katseitteni eteen kohosi punaista utua. Virginialaisten esi-isieni sotilasveri alkoi kiehua suonissani. Minut valtasi vimmainen, sokea taistelunhalu.
Yhdellä hyppäyksellä olin Thuridin edessä, ja pirullisen hymyn vielä väikkyessä hänen kauniilla kasvoillaan sattui nyrkkini vasten hänen suutaan. Vanhan amerikkalaisen tavan mukainen kelpo iskuni sinkosi datorin lähes neljä metriä taaksepäin Kulan Tithin valtaistuimen juurelle, johon hän vaipui hervottomana läjään, syljeksien verta ja hampaita suustaan.
Sitten tempaisin miekkani, pyörähdin ympäri ja kävin miekkailuasentoon kokonaista kansaa vastaan.
Vartijat karkasivat heti kimppuuni, mutta ennenkuin ainoatakaan iskua oli ehditty sivaltaa, kajahti kiljuvien sotilaiden melua voimakkaampi, valtava ääni, ja korokkeelta Kulan Tithin viereltä syöksähti jättiläiskokoinen mies pitkä miekka kädessä minun ja vastustajieni väliin. Se oli vierailulle tullut jeddak.
"Seis!" hän huudahti. "Jos pidät arvossa ystävyyttäni ja kansojemme välillä vallinnutta ikivanhaa rauhaa, niin käske sotilaasi takaisin! Sillä missä ja ketä vastaan hyvänsä John Carter taistelee, niin Ptarthin jeddak Thuvan Dihn on aina hänen vierellään viimeiseen hengenvetoon saakka."
Kirkuna lakkasi, ja uhkaavat säilät painuivat alas. Tuhannet silmät kääntyivät ensin ällistyneinä tuijottamaan Thuvan Dihniä ja sitten kysyvinä Kulan Tithiä. Aluksi Kaolin jeddak kalpeni raivosta, mutta ei virkkanut mitään, ennenkuin oli saanut sisunsa hillityksi. Tyynesti ja rauhallisesti, vertaisensa kanssa keskustelevan suuren jeddakin arvon mukaisesti hän sitten puhkesi hitaasti puhumaan: