"— Voitko ihmetellä, Kulan Tith, että olen valmis panemaan vaaraan henkeni, kansani rauhan, jopa sinun ystävyytesi, jota pidän suuremmassa arvossa kuin mitään muuta, puoltaakseni Heliumin prinssiä?"
Kulan Tith oli hetken vaiti. Hänen kasvonilmeistään saatoin nähdä, kuinka tukalassa asemassa ja neuvoton hän oli. Vihdoin hän keskeytti hiljaisuuden.
"Thuvan Dihn", hän aloitti, ja hänen äänensä sävy oli surullinen, mutta ystävällinen, "kuinka voisin minä käydä tuomitsemaan lähimmäistäni? Minun silmissäni thernien isä on vieläkin pyhä ja hänen saarnaamansa uskonto ainoa totinen usko, mutta jos minun ratkaistavakseni olisi joutunut sama pulma, joka on sinun mieltäsi painanut, niin epäilemättä tunteeni ja tekoni olisivat aivan samanlaiset kuin sinun.
"— Heliumin prinssiin nähden on toimintaohjelmani selvä, mutta Matai Shangin ja sinun väleihisi nähden en voi esiintyä muuten kuin sovittajana. Heliumin prinssi saatetaan turvallisesti alueeni rajalle, ennenkuin huomispäivän aurinko on laskenut, ja sieltä hän saa mennä minne haluaa. Mutta pysyköön hän kuoleman uhalla vastaisuudessa Kaolin maan ulkopuolella.
"— Jos sinun ja thernien isän välillä on riitaa, niin minun ei tarvitse pyytääkään, että sen selvittäminen siirretään siihen asti, kunnes olette molemmat poistuneet hallitsemaltani alueelta. Oletko tyytyväinen, Thuvan Dihn?"
Ptarthin jeddak nyökkäsi myöntäen, mutta äkäinen ja tuikea silmäys, jonka hän loi Matai Shangiin, ei ennustanut hyvää tälle lihavanaamaiselle pyhimykselle.
"Heliumin prinssi ei suinkaan ole tyytyväinen", huudahdin minä, käyden häikäilemättä rikkomaan sarastavaa sovintoa, sillä en missään nimessä voinut suostua rauhaan mainituilla ehdoilla.
"Kymmenkunta kertaa olen välttänyt uhkaavan kuoleman ajaessani Matai Shangia takaa enkä aio tyytyä siihen, että minut talutetaan, kuten kelvottomaksi käynyt thoat teurastuspaikalle, kauaksi päämäärästä, jonka olen saavuttanut oikean käsivarteni ja voimakkaiden lihasteni avulla.
"— Eikä myöskään Ptarthin jeddak Thuvan Dihn ole tyytyväinen kuultuaan kaikki, mitä minulla on sanottavaa. Tiedättekö, minkä vuoksi olen seurannut Matai Shangia ja Thuridia, mustaa datoria, Dorin laakson metsistä tänne saakka, puolen maailman halki ja suoriutuen miltei voittamattomista vaikeuksista?
"— Luuletteko, että John Carter, Heliumin prinssi, alentuisi salamurhaajaksi? Voiko Kulan Tith olla tarpeeksi hupsu uskoakseen tätä valhetta, jonka pyhä thern tai dator Thurid on kuiskannut hänen korvaansa?