Kauhusta kiljahtaen naispoloinen nousi nelinkontin ja ryömi huoneen poikki, huutaen: "Oi taivas!"
Hän painoi noin satakaksikymmentä kiloa eikä ollut pystyssä käydessäänkään mikään gaselli, mutta suorastaan kuvaamattoman vaikutelman hän nyt herätti kontatessaan ja raahatessaan suunnattoman lihavaa ruumistaan.
Hetken aikaa leijona oli hiljaa, tuikeasti tarkaten Esmeraldaa, jonka päämääränä näytti olevan kaappi. Sinne hän koetti sulloa itseään, mutta kaappi oli liian pieni, hän sai sinne mahtumaan vain päänsä. Sitten hän päästi huudon, jonka rinnalla viidakon äänet olivat mitättömiä, ja pyörtyi uudestaan.
Esmeraldan lysähtäessä liikkumattomaksi leijona uudisti yrityksensä tunkea ruumiinsa sisään murtuneen ristikon puhki.
Tyttö seisoi kalpeana ja jähmettyneenä peräseinää vasten ja etsi kuolemankauhussa jotakin pakopaikkaa. Äkkiä hänen kätensä, joka tiukasti puristi rintaa, tunsi jotakin kovaa. Se oli revolveri, jonka Clayton oli hänelle päivemmällä jättänyt.
Nopeasti hän sieppasi sen esiin piilopaikasta, tähtäsi suoraan leijonan kuonoon ja painoi liipasinta. Salama välähti, kuului pamahdus, ja sitten peto kiljahti tuskasta ja raivosta. Jane Porter näki leijonan katoavan ikkunasta, ja sitten hänkin pyörtyi, revolverin pudotessa hänen viereensä.
Mutta Sabor ei ollut kuollut. Luoti oli vain tehnyt kipeän haavan toiseen olkaan. Hämmästys, sokaiseva välähdys ja korvia huumaava pamahdus olivat tosin saaneet sen nopeasti vetäytymään takaisin, mutta vain hetkeksi.
Pian se oli taas ristikossa, rytistellen sitä entistä raivokkaammin, mutta samalla tehottomammin, sillä haavoitettu jäsen oli miltei käyttökelvoton.
Hän näki saaliinsa — molempien naisten — makaavan liikkumatta lattialla. Heistä ei enää ollut esteitä. Ateria oli Saborin edessä, tarvitsisi vain vääntää ruumiinsa ristikon läpi.
Hitaasti se tunki suurta ruhoaan tuuma tuumalta aukosta huoneeseen.
Pian oli pää sisällä, sitten toinen etujalka ja olka!