"Tarzan", kertasi apinamies miettivästi. "Tarzan! Nimi kuuluu tutulta."
"Se on sinun nimesi — sinä olet Tarzan", huudahti La.
"Minäkö olen Tarzan?" Apinamies kohautti hartioitaan. "No, se on hyvä nimi — en tiedä muuta. Pidän sen siis. Mutta en tunne sinua. En ole tullut tänne sinun takiasi. En tiedä ollenkaan, miksi tulin, en myöskään tiedä, mistä olen tullut. Voitko sinä sanoa sen minulle?"
La pudisti päätänsä. "En ole kuullut siitä", hän vastasi. Tarzan kääntyi Werperiin päin ja kysyi häneltä samaa, mutta suurten ihmisapinain kielellä. Belgialainen pudisti päätänsä.
"En ymmärrä sellaista kieltä", hän sanoi ranskaksi.
Ponnistuksetta ja myöskin ilmeisesti huomaamatta kielen muutosta Tarzan uudisti kysymyksensä ranskaksi. Äkkiä Werper käsitti täydelleen, kuinka suuren onnettomuuden uhriksi Tarzan oli joutunut. Mies oli menettänyt muistinsa eikä voinut enää palauttaa menneitä tapauksia mieleensä. Belgialainen oli vähällä selittää asian hänelle, kun hänen ajatuksiinsa äkkiä juolahti, että hän, pitämällä Tarzania ainakin jonkun aikaa tietämättömänä oikeasta olemuksestaan, voisi mahdollisesti kääntää apinamiehen onnettomuuden omaksi edukseen.
"En voi sanoa teille, mistä olette tullut", hän vastasi, "mutta erään asian voin sanoa teille — jollemme pääse pois tästä kauheasta paikasta, saamme kumpikin surmamme tällä verisellä alttarilla. Nainen oli vähällä iskeä veitsensä sydämeeni, kun leijona keskeytti pirulliset juhlamenot. Tulkaa! Hakekaamme itsellemme pääsytie heidän kirotusta temppelistään, ennenkuin he toipuvat kauhistuksestaan ja kokoontuvat jälleen."
Tarzan kääntyi taas Lan puoleen.
"Mitä", hän kysyi, "olisitko tappanut tämän miehen? Oletko nälissäsi?"
Ylipapitar päästi inhon huudahduksen.