Lapsenryöstö
"Koko asia on hämärän peitossa", sanoi D'Arnot. "Olen saanut mitä varmimmalta taholta kuulla, ettei poliisilla eikä yleisesikunnan erikoisasiamiehillä ole vähintäkään aavistusta, kuinka se on tapahtunut. Mitä he tietävät — mitä yleensä kukaan tietää — supistuu siihen, että Nikolas Rokoff on päässyt pakoon."
John Clayton, Greystoken loordi — hän, joka oli ollut Apinain Tarzan — istui ääneti ystävänsä, luutnantti Paul D'Arnotin huoneessa Pariisissa ja tuijotti miettivästi moitteettoman kiiltävän kenkänsä kärkeen.
Hänen mieleensä nousi monenlaisia muistoja, kun hän sai kuulla, että hänen perivihollisensa oli paennut ranskalaisesta sotilasvankilasta, jonne hänet oli tuomittu elinkaudeksi apinamiehen todistuksen nojalla.
Tarzan ajatteli, kuinka pitkälle Rokoff oli kerran mennyt syöstäkseen hänet kuolemaan, ja hän käsitti, että tuon miehen tähänastiset teot eivät epäilemättä olisi mitään verrattuina hänen pyrkimyksiinsä ja suunnitelmiinsa nyt, kun hän taas oli vapaa.
Tarzan oli äskettäin tuonut vaimonsa ja pikku poikansa Lontooseen, jotta he välttäisivät ne epämukavuudet ja vaarat, joita sadekausi aiheutti heidän laajalla maatilallaan Uzirissa, villien waziri-soturien maassa, joiden suuria afrikkalaisia alueita apinamies kerran oli hallinnut.
Hän oli tullut Kanaalin poikki lyhyelle käynnille vanhan ystävänsä luo, mutta uutinen venäläisen paosta oli nyt luonut varjon hänen huvimatkaansa, joten hän jo ajatteli palata heti paikalla Lontooseen, vaikka oli vasta äsken saapunut.
"En pelkää omasta kohdastani, Paul", sanoi hän lopulta. "Olen monta kertaa ennenkin tehnyt tyhjäksi Rokoffin hankkeet henkeäni vastaan; mutta nyt on toisiakin ihmisiä kysymyksessä. Jos käsitän miehen oikein, käy hän luultavasti kimppuuni kohdistamalla iskunsa vaimooni tai poikaani eikä suoraan minuun, sillä epäilemättä hän tietää, ettei hän muulla tavoin toimita minulle suurempaa tuskaa. Minun täytyy heti mennä heidän luokseen, kunnes Rokoff on taas saatu kiinni — tai hengetön."
Kun nämä kaksi miestä puhelivat Pariisissa, puheli kaksi muuta miestä keskenään pienessä majassa Lontoon laitakaupungilla. Molemmat olivat tummia ja vastenmielisen näköisiä.
Toinen oli parrakas, mutta toisella, jonka kasvot olivat kelmeät pitkästä sisälläolosta, oli vain muutaman päivän vanha musta parransänki leuassaan. Jälkimäinen puhui.