Tarzan nyökkäsi.
"En osaa selittää sinulle heidän olopaikkaansa niin hyvin, että voisit itse löytää sinne, mutta minä voisin opastaa sinut heidän luokseen, bwana."
Kumpikaan ei ollut innokkaan keskustelun aikana huomannut pientä hahmoa, joka oli hiipinyt pimeään majaan heidän taakseen, eivätkä myöskään havainneet, kun se taas livahti äänettömästi ulos.
Se oli pikku Buulaoo, päällikön ja erään hänen nuoremman vaimonsa poika — kostonhaluinen ja pahantapainen pieni lurjus, joka vihasi Tambudzaa ja etsi aina tilaisuutta väijyä häntä ja ilmoittaa hänen pienimmätkin rikkomuksensa isälleen.
"Tule sitten", sanoi Tarzan nopeasti, "lähtekäämme heti!"
Tätä Buulaoo ei enää kuullut, sillä hän livisti jo pitkin kyläkatua sinne, missä hänen inhoittava isänsä ahmi alkuasukasten panemaa olutta ja katseli hurjistuneiden tanssijain suorituksia, kun nämä hyppelivät korkealle ilmaan ja keikahtelivat sinne tänne hysteerisen villeinä.
Ja niinpä tapahtui, että kun Tarzan ja Tambudza hiipivät varovaisesti kylästä ja hävisivät viidakon sysimustaan pimeyteen, lähti kaksi notkeata juoksijaa samaan suuntaan, vaikka toista polkua pitkin.
Kun Tarzan ja hänen oppaansa olivat päässeet niin kauas kylästä, että saattoivat turvallisesti puhua muutenkin kuin kuiskaamalla, kysyi apinamies vanhalta naiselta, oliko tämä nähnyt valkoista naista ja pientä lasta.
"Kyllä, bwana", vastasi vaimo, "heidän mukanaan oli nainen ja pieni lapsi — pieni valkoinen vauva. Se kuoli täällä meidän kylässämme kuumeeseen ja haudattiin tänne!"