Hän astui Hansonin luo, kun toiset häntä totellen kääntyivät pois. Bwanassa oli hänen lempeimpinäkin hetkinään jotakin, mikä vaati silmänräpäyksessä tottelemaan.
"Kuinka jouduitte niiden pariin, Hanson?" kysyi hän.
"Minä olin istuskellut puutarhassa", vastasi kauppias, "senjälkeen kun olin lähtenyt Jervisin luota. Minulla on ollut tapana niin menetellä, kuten rouvanne luultavasti tietää. Tällä kertaa nukahdin pensaan taakse ja heräsin siihen, että nuo kaksi tulivat keskenään kuherrellen. En voinut kuulla, mitä he sanoivat. Mutta samassa toi Baynes kaksi ponia, ja he ratsastivat pois. En halunnut asiaan sekaantua, kun se ei koskenut minuun, mutta sen kyllä tiesin, ettei heidän sopisi ratsastella siihen aikaan yöstä, ei ainakaan tytön, — se ei kävisi päinsä eikä ollut turvallista. Siksi minä seurasin heitä, ja hyväpä se olikin. Baynes laukkasi pois leijonan luota täyttä lentoa, jättäen tytön huolehtimaan itsestänsä, jolloin minun onnistui ampua petoa lapaan, niin että se kellistyi."
Hanson vaikeni. Molemmat miehet olivat vähän aikaa ääneti. Sitten kauppias yskäisi ikäänkuin ymmällä ja hänellä olisi ollut jotakin mielessä, mistä piti velvollisuutenaan puhua, olematta siihen halukas.
"Mitä se on, Hanson?" kysyi Bwana. "Te aioitte kai vielä sanoa jotakin?"
"Niin, nähkääs", rohkaistui Hanson lausumaan. "Kun olen käynyt täällä useinkin iltaisin, olen nähnyt ne kaksi yhdessä varsin, paljon, ja, suokaa anteeksi, hyvä herra, minä en usko, että herra Baynesilla on rehelliset aikeet tyttöä kohtaan. Olen sattumalta kuullut kylliksi heidän keskusteluistaan, tietääkseni hänen houkuttelevan neitiä karkaamaan kanssansa."
Sovittaakseen asian omiin tarkoituksiinsa tuli Hanson lähemmäksi totuutta kuin itse tiesi. Hän pelkäsi, että Baynes sotkisi hänen omat suunnitelmansa, ja oli keksinyt suunnitelman käyttääkseen hyväksensä nuorta englantilaista ja samalla poistaakseen hänet tieltään.
"Ja minä ajattelin", jatkoi kauppias, "että koska minun täytynee tästä matkustaa, te haluaisitte ehdottaa herra Baynesille, että hän lähtisi minun mukanani. Palveluksena teille olisin valmis viemään hänet pohjoiseen päin karavaaniteille."
Bwana seisoi hetkisen syviin ajatuksiinsa vaipuneena. Sitten hän vilkaisi kauppiaaseen.
"Herra Baynes, nähkääs, Hanson, on minun vieraani", sanoi hän julma välähdys silmissä. "Niiden todistusten perusteella, mitä meillä on, en tosiaan voi syyttää häntä aikeista karata Miriamin kanssa, ja koska hän on minun vieraani, en tahtoisi olla niin epäkohtelias, että pyytäisin häntä lähtemään; mutta ellen väärin muista, lienee hän maininnutkin kotiin palaamisesta, eikä mikään olisi kai hänelle mieluisempaa kuin matkustaa pohjoista kohti teidän parissanne, — sanoitteko lähtevänne huomenna? Luulen, että herra Baynes haluaa tulla mukaanne. Pistäytykää puheillani aamulla. Hyvää yötä nyt, ja kiitos siitä, että olette pitänyt Miriamia silmällä."