"Kovin ystävällistä teiltä, Hanson", sanoi Baynes, lämmeten hiukan; "mutta mitäpä tässä jumalattomassa sopessa voi toimittaa?"
"Minulla on keinoni", virkkoi Hanson. "Minä otan tytön mukaani. Jos hän rakastaa teitä, tulee hän kyllä."
"Se ei käy päinsä", sanoi Baynes. "Se mies hallitsee tässä kirotussa maassa penikulmien laajuudelta. Hän tavoittaisi meidät varmasti."
"Eipä tavoittaisikaan — ei, kun minä olen ohjaksissa", vakuutti Hanson. "Minä olen täällä tehnyt kauppaa ja metsästellyt kymmenen vuotta ja tunnen seudut yhtä hyvin kuin hänkin. Jos haluatte ottaa neidon mukaanne, niin minä autan teitä ja takaan, että kukaan ei meitä kaappaa, ennen rannikolle tuloamme. Kuulkaahan: te kirjoitatte tytölle kirjelapun, ja minä lähetän safarini ohjaajan viemään sen hänelle. Pyytäkää häntä tulemaan, jotta saatte lausua hänelle edes jäähyväiset, — siitä hän ei kieltäydy. Sillä välin siirtelemme leiriä hiukan pohjoisemmaksi, ja te sovitte asiasta hänen kanssaan, jotta hän on määrättynä yönä valmiina. Sanokaa hänelle, että minä tulen häntä vastaan teidän odotellessanne leirissä. Niin on parempi, sillä minä tunnen tienoon hyvin ja voin ratsastaa taipaleen nopeammin kuin te. Te otatte huostaanne safarin ja liikutte verkalleen pohjoista kohti, kunnes tyttö ja minä tavoitamme teidät."
"Mutta entä jos hän ei tahdo tulla", huomautti Baynes.
"Sopikaa sitten vielä toisesta päivästä viimeistä hyvästijättöä varten", nauroi Hanson, "mutta teidän asemestanne menenkin minä tyttöä tapaamaan ja tuon hänet mukanani tavalla tai toisella. Hänen on tultava, ja sittenkun kaikki on ohi, ei hän ole siitä kovin pahoillaan — varsinkaan kun on jo elänyt kaksi kuukautta teidän kanssanne rannikkoa kohti matkatessamme."
Inhon ja vihan vastalause kohosi Baynesin huulille; mutta hän ei lausunut sitä julki, sillä melkein samalla selvisi hänelle, että hän itse oli tositeossa suunnitellut samaa. Se oli kuulostanut raa'alta ja rikolliselta karkean kauppiaan huulilta; mutta silti käsitti nuori englantilainen, että Afrikassa matkustelemiseen tottuneen Hansonin avulla menestymismahdollisuudet olisivat paljoa suuremmat kuin jos hän yrittäisi omin neuvoin. Ja niinpä hän nyökkäsi nyreän myöntymyksen.
Loppumatka heidän pitkällä ratsastuksellaan Hansonin leiriin kului äänettömyydessä, sillä molemmat miehet olivat vaipuneet omiin ajatuksiinsa, joissa he eivät olleet imartelevia eivätkä uskollisiakaan toisilleen. Heidän ratsastaessaan metsän läpi sattui heidän varomattoman liikkumisensa ryske kolmannenkin viidakkovaeltajan korviin. Tappaja oli päättänyt palata paikalle, missä oli nähnyt valkoisen tytön kiepsahtavan puihin niin ketterästi, että se osoitti pitkää tottumusta. Häntä muistellessaan tunsi nuorukainen omituista pakotusta, joka vastustamattomasti veti häntä neidon luo. Korak tahtoi nähdä hänet päivänvalossa, nähdä hänen kasvojensa piirteet, silmien ja tukan värin. Hänestä tuntui, että tuo olento varmaankin suuresti muistutti hänen menetettyä Miriamiansa, ja kuitenkin hän tiesi, että se oli hyvin vähän otaksuttavaa. Nopeassa vilahduksessa, jonka Korak oli hänestä kuutamossa nähnyt, kun vimmatusti laukkaavan poninsa selästä oli äkkiä tehty hyppäys yläpuolella olevan puun oksille, hän oli huomannut tytön olevan jotakuinkin Miriaminsa mittaisen, mutta pyöreämmän ja naisellisemmaksi kehittyneen.
Nyt hän liikkui verkalleen sitä paikkaa kohti, missä oli tytön nähnyt, mutta silloin kuului lähestyvien hevosten kavioiden kapsetta hänen teräviin korviinsa. Hän hiipi oksien välitse, kunnes sai ratsastajat näkyviinsä. Nuoremman miehen hän heti tunsi samaksi, jonka syleilyssä oli tytön nähnyt kuutamoisella aukeamalla juuri hetkistä ennen kuin Numa hyökkäsi. Toista hän ei tuntenut, vaikka hänen ryhdissään ja muodossaan olikin tutunomaisuutta, joka hämmästytti.
Apinamies päätteli, että löytääkseen tytön jälleen hänen tarvitsi vain pysytellä kosketuksissa nuoren englantilaisen kanssa, ja niin hän alkoi liikkua noiden kahden perässä, seuraten heitä Hansonin leiriin. Täällä hänen jalosukuisuutensa Morison kyhäsi lyhyen kirjeen, ja Hanson antoi sen eräälle neekereistään, joka lähti heti taivaltamaan etelään päin.