Urokset alkoivat jo olla kyllin raivoissaan tappelua varten, mutta pikemminkin Tarzania kuin mustaa miestä vastaan. Heidän välitseen syöksyi karvainen hahmo, tyrkkien ne, joiden kanssa hän joutui kosketukseen, syrjään, kuten voimakas mies hajoittaa lapsiparven. Se oli Taug — kookas, raju Taug.
"Kuka sanoo: 'surma Tarzanille'?" hän kysyi. "Sen, joka tappaa
Tarzanin, on tapettava myöskin Taug. Kuka kykenee tappamaan Taugin?
Taug repii sisälmyksenne näkyviin ja syöttää ne Dangolle."
"Me jaksamme tappaa teidät kaikki", vastasi Gunto. "Meitä on paljon ja teitä vähän." Ja hän oli oikeassa. Tarzan älysi, että hän oli oikeassa. Taug käsitti myös, mutta kumpikaan heistä ei myöntänyt sitä mahdolliseksi. Se ei ollut urosapinain tapaista.
"Minä olen Tarzan", huusi apinamies. "Olen Tarzan, mahtava metsästäjä, mahtava taistelija. Ei koko viidakossa ole Tarzanin vertaista."
Vuorotellen sitten vastassa olevat urokset kehuivat kykyjään ja kuntoaan. Ja yhä lähemmäksi tulivat vastustajat toisiaan. Siten urokset kiihdyttivät itseään vimmaan, ennenkuin aloittivat taistelun.
Gunto tuli jalat jäykkinä aivan Tarzanin luokse ja haisteli häntä hampaat irvessä. Tarzan päästi matalan, uhkaavan murahduksen. He saattoivat toistaa samanlaiset temput kymmenkunta kertaa; mutta ennemmin tai myöhemmin joutuisi kaksi urosta käsikähmään, ja sitten alkaisi koko kamala lauma repiä ja raadella saalistaan.
Bulabantu, neekeri, oli seisonut silmät levällään hämmästyksestä siitä alkaen, kun hän oli nähnyt Tarzanin lähestyvän apinoiden välitse. Hän oli kuullut paljon puhuttavan tästä viidakkohaltiasta, joka seurusteli karvaisen puukansan kanssa; mutta koskaan ennen hän ei ollut nähnyt Tarzania täydessä päivänvalossa. Hän tunsi apinamiehen hyvin niiden kuvauksista, jotka olivat nähneet hänet; ja olihan hän itsekin useita kertoja vilahdukselta nähnyt tämän hirviön, kun Tarzan oli öisin saapunut Mbongan kylään panemaan toimeen jotakuta monista kaameista kujeistaan.
Bulabantu ei luonnollisesti ymmärtänyt vähääkään siitä, mitä Tarzanin ja apinain välillä tapahtui; mutta hän oivalsi, että apinamies ja yksi kookkaimpia uroksia oli väittelyssä toisten kanssa. Nämä kaksi seisoivat selin häneen päin, hänen ja heimon muiden jäsenten välissä, ja hän aavisti heidän kenties puolustavan häntä, vaikka se näyttikin epätodennäköiseltä. Hän tiesi, että Tarzan oli kerran säästänyt Mbongan, päällikön, hengen sekä auttanut Taiboa ja tämän äitiä Momajaa. Ei niin ollen ollut mahdotonta, että hän auttaisi Bulabantua; mutta miten hän sen voisi tehdä, sitä ei Bulabantu käsittänyt; eikä sitä käsittänyt myöskään Tarzan, sillä hänen vastassaan oli liian suuri ylivoima.
Gunto tovereineen pakotti Tarzanin ja Taugin hitaasti peräytymään Bulabantuun päin. Apinamies ajatteli vähän aikaa sitten Tantorille lausumiaan sanoja: "Niin, Tantor, on hupaisa elää. Minusta olisi kuolema kammottava." Ja nyt hän tiesi, että häntä uhkasi pikainen kuolema, sillä kookkaiden urosten kiukku häntä vastaan yltyi nopeasti. Aina olivat heistä monet vihanneet häntä, ja kaikki he olivat epäluuloisia häntä kohtaan. He ymmärsivät, että hän oli erilainen kuin he. Myöskin Tarzan tiesi sen; mutta hän oli siitä iloinen, — hän oli ihminen; sen hän oli oppinut kuvakirjoistaan, ja hän oli siitä perin ylpeä. Mutta pian hän olisi kuollut ihminen.
Gunto valmistautui hyökkäämään. Tarzan tunsi enteet. Hän tiesi, että kaikki muut kohta hyökkäisivät Gunton mukana. Sitten olisi kaikki pian ohitse. Jotakin liikkui lehvien keskellä aukeaman vastaisella laidalla. Tarzan huomasi sen, juuri kun Gunto syöksähti eteenpäin, päästäen taistelunhaluisen apinan hirveän kiljaisun. Tarzan kajahdutti omituisen kutsun ja kyyristyi torjumaan päällekarkausta. Myöskin Taug kyyristyi, ja Bulabantu, joka nyt oli varma siitä, että nämä kaksi ottelivat hänen puolellaan, laski keihäänsä tanaan ja juoksi heidän väliinsä ottamaan vastaan vihollisen ensimmäistä hyökkäystä.