Samalla murtautui hyökkäävien urosten takaa viidakosta aukeamalle valtava otus. Kimeänä kaikui vimmastuneen urosnorsun päristys kovemmin kuin ihmisapinain huudot, kun Tantor syöksyi nopeasti aukeaman poikki ystävänsä avuksi.
Gunto ei käynyt käsikähmään apinamiehen kanssa, eikä ainoakaan torahammas uponnut vastustajansa lihaan kummaltakaan puolen. Tantorin kauhistuttava ääni pani urokset suinpäin kiitämään puihin, hätäillen ja rähisten. Taug riensi pois heidän muassaan. Vain Tarzan ja Bulabantu jäivät jäljelle. Viimeksimainittu pysyi paikallaan, koska viidakkohaltia ei lähtenyt pakoon ja neekerillä oli rohkeutta uhitella vaaraa, kauheaa kuolemaa sellaisen olennon rinnalla, joka ilmeisesti oli antautunut kuoleman vaaraan hänen puolestaan.
Mutta gomangani ällistyi, kun valtavan kookas norsu äkkiä pysähtyi apinamiehen eteen ja hyväili häntä pitkällä, notkealla kärsällään.
Tarzan kääntyi mustaihoiseen päin. "Mene!" hän sanoi apinain kielellä ja osoitti Mbongan kylän suuntaan. Bulabantu ymmärsi viittauksen, joskaan ei sanoja, eikä vitkastellut totellessaan sitä. Tarzan seisoi silmäillen häntä, kunnes hän oli kadonnut. Sitten hän virkkoi norsulle: "Nosta minut selkääsi!" Ja vankkahampainen norsu heilautti hänet keveästi päälaelleen.
"Tarzan menee laajan veden rannalla olevaan pesäänsä", huusi apinamies puissa oleville apinoille. "Te olette kaikki typerämpiä kuin Manu, paitsi Taugia ja Tikaa. Taug ja Tika saavat tulla katsomaan Tarzania; mutta muiden on pysyttävä poissa. Tarzanilla ei ole enää mitään tekemistä Kertshakin heimon kanssa."
Hän nykäisi Tantoria kovanahkaisella varpaallaan, ja iso eläin juoksi pois aukeaman halki, apinain silmäillessä heitä, kunnes viidakko oli heidät niellyt.
Ennen iltaa Taug surmasi Gunton, riitauduttuaan hänen kanssaan
Tarzanin hätyyttämisen johdosta.
Kuukauteen ei heimo nähnyt merkkiäkään Apinain Tarzanista. Useille heistä hän ei luultavasti johtunut mieleenkään; mutta oli niitäkin, jotka kaipasivat Tarzania enemmän kuin hän kuvittelikaan. Taug ja Tika toivoivat usein hänen palaavan, ja Taug päätti kymmenkunta kertaa käydä Tarzanin rannikkopesässä häntä katsomassa; mutta sattui milloin minkinlaisia esteitä.
Kun Taug eräänä yönä virui nukkumatta pitkällään, katsellen tähtitaivasta, tulivat hänen mieleensä ne omituiset seikat, joista Tarzan oli kerran hänelle puhellut — että kirkkaat täplät muka olivat ihmissyöjien silmiä, jotka väijyivät tummalla viidakkotaivaalla käydäkseen Goron, kuun, kimppuun ja ahmiakseen hänet. Kuta enemmän hän sitä ajatteli, sitä sekavammaksi hän kävi.
Ja sitten, tapahtui omituista. Goroa katsellessaan Taug näki osan kuun reunasta katoavan, ikäänkuin sitä joku nakertaisi. Yhä laajemmaksi kävi aukko Goron kyljessä. Kirkaisten hypähti Taug pystyyn. Hänen vimmaisesta kajauttamansa "Krig-ah!" kiidätti säikähtyneen heimon kirkuvana ja rähisevänä hänen luokseen.