"Katsokaa!" huusi Taug, osoittaen kuuta. "Katsokaa! Niin käy kuin Tarzan sanoi. Numa on hypännyt puiden ylitse ja syö Goroa. Te herjaatte Tarzania ja ajoitte hänet pois heimon keskuudesta; nyt näette, kuinka viisas hän oli. Menköön nyt joku teistä, jotka vihasitte Tarzania, auttamaan Goroa! Näettekö silmiä synkässä viidakossa joka puolella Goron ympärillä. Hän on vaarassa, eikä kukaan kykene häntä auttamaan — ei kukaan muu kuin Tarzan. Pian on Goro Numan kidassa, eikä meillä sitten enää ole valoa, senjälkeen kun Kudu on mennyt pesäänsä. Miten voimme tanssia dum-dumia ilman Goron valoa?"
Apinat vapisivat ja uikuttivat. Kaikki luonnon voimien ilmiöt saivat heidät aina kauhistumaan, sillä he eivät käsittäneet niitä.
"Menkää noutamaan Tarzania!" huudahti heistä eräs, ja sitten yhtyivät kaikki huutoon: "Tarzan! Noutakaa Tarzan! Hän pelastaa Goron." Mutta kuka suostuisi lähtemään pimeän viidakon läpi yöllä häntä hakemaan?
"Minä menen", tarjoutui Taug, ja hetkistä myöhemmin, hän oli kadonnut manalamaiseen pimeyteen pientä, maansaartamaa lahdeketta kohti.
Ja odottaessaan heimo tarkkaili, kuinka Goroa hitaasti jyrsittiin. Nyt oli Numa jo syönyt ison, puolipyöreän kappaleen. Joka tapauksessa olisi Goro tyyten tuhoutunut, ennenkuin Kudu palaisi. Apinat värisivät kuvitellessaan alituista pimeyttä öisin. He eivät voineet nukkua. Rauhattomina he liikkuivat sinne tänne puiden oksilla, silmäillen taivaallista Numaa, joka oli kauhealla ateriallaan, ja kuunnellen, eivätkö Taug ja Tarzan saapuisi.
Goro oli melkein lopussa, kun apinat kuulivat heidän saapuvan puita myöten, ja pian Tarzan Taugin seuraamana heilautti itsensä läheiseen puuhun.
Apinamies ei tuhlannut aikaa turhiin puheisiin. Kädessään hänellä oli pitkä jousensa ja selässään viini täynnä nuolia, myrkytettyjä nuolia, jotka hän oli varastanut neekerien kylästä samoin kuin hän oli varastanut jousenkin. Hän kiipesi isoon puuhun yhä korkeammalle, kunnes hän oli hennolla oksalla, joka taipui hänen painostaan. Sieltä hän saattoi nähdä taivaan selvästi ja esteettömästi. Hän näki Goron ja sen tuhon, jonka nälkäinen Numa oli tehnyt kuun välkkyvälle pinnalle.
Kohottaen kasvonsa kuuhun päin Tarzan kajautti kauhistuttavan haastehuutonsa. Heikosti kuului kaukaa leijonan vastaus. Apinat vavahtelivat. Taivaallinen Numa oli vastannut Tarzanille.
Sitten apinamies sovitti jouseensa nuolen, jännitti sen kauas taaksepäin ja tähtäsi sen kärjen taivaalla Goroa ahmivan Numan sydämeen. Kuului voimakas helähdys, kun irti päästetty vasama sinkoutui tummalle taivaalle. Yhä uudelleen Tarzan ampui nuolillaan Numaa, ja koko ajan kyyristelivät Kertshakin heimon apinat lähellä toisiaan pelon vallassa.
Vihdoin pääsi Taugilta huudahdus. "Katsokaa! Katsokaa!" hän kirkui. "Numa on saanut surmansa. Tarzan on tappanut Numan! Katsokaa! Goro tulee jälleen esille Numan kidasta." Ja todellakin tuli Goro vähitellen jälleen näkyviin, mikä hänet sitten lieneekään niellyt, olipa se sitten Numa, leijona, tai maapallon varjo. Mutta jos te yrittäisitte vakuuttaa jollekulle Kertshakin heimon apinalle, että joku muu kuin Numa oli vähällä niellä Goron sinä yönä tai että joku muu kuin Tarzan pelasti heidän salaperäisen juhlamenojensa jumalan kamalasta kuolemasta, niin se tuottaisi teille vaikeuksia — ja ottelun.