"He vievät paostamme sanoman Tariolle", tuskaili Jav, "ja pian hän lähettää jousimiehensä kimppuumme. Toivottavasti on teoriamme oikea ja heidän nuolensa tehottomia, kun tiedämme, etteivät ne ole todellisia. Muuten olemme tuhon omia. Selvitä, punainen mies, tälle naiselle, kuinka asian laita on, kuten minä selitin sinulle, niin että hän voi torjua nuolet voimakkaammalla loukkaantumattomuuden vastasuggestioilla."
Carthoris teki kuten Jav käski. He pääsivät kuitenkin isolle portille havaitsematta merkkiäkään takaa-ajosta. Jav pani käyntiin koneiston, joka vieritti jykevän, pyörämäisen portin syrjään, ja hetkisen kuluttua kolmikko astui banthin seuraamana Lotharin edustalla olevalle kentälle.
He olivat tuskin ennättäneet sadan metrin päähän, kun heidän takaansa alkoi kuulua suuren miesjoukon melua. He kääntyivät katsomaan ja näkivät komppanian jousimiehiä marssivan kentälle samasta portista, josta he itse olivat juuri tulleet.
Portin kohdalla muurin harjalla oli joukko lotharilaisia, joiden joukosta Jav tunsi Tarion. Jeddak seisoi katsellen heitä tuikeasti, ilmeisesti kohdistaen heihin harjaantuneen sielunsa kaikki voimat. Nähtävästi hän pinnisti kykynsä äärimmilleen saadakseen mielikuvitukselliset olionsa tuhoisiksi.
Kalpeana kääntyi Jav toisaalle ja alkoi vapista. Ratkaisevalla hetkellä hän näytti menettävän vakaumuksensa herättämän rohkeuden. Kookas banth pyörähti lähestyviin jousimiehiin päin ja murisi. Carthoris sijoittui Thuvian ja vihollisen väliin, jääden kasvot näitä kohti odottamaan hyökkäyksen tulosta.
Äkkiä välähti Carthorisin mieleen ajatus.
"Lähetä sinä omat jousimiehesi Tarion sotilaita vastaan!" hän yllytti
Javia. "Katselkaamme kahden hengen välistä aineellistettua taistelua!"
Ehdotus näytti rohkaisevan lotharilaista, ja seuraavalla hetkellä kolmikko seisoi suojanaan tiheät rivit kookkaita jousimiehiä, jotka sinkauttelivat ivasanoja ja uhkauksia muurien ympäröimästä kaupungista heitä kohti marssivalle sotajoukolle.
Jav oli kuin toinen mies, heti kun hänen omat osastonsa olivat hänen ja Tarion välillä. Olisi melkein voinut vannoa, että hän luuli näitä omituisen hypnoottisen kykynsä luomia olioita todellisiksi, lihaa ja verta oleviksi olennoiksi.
Päästäen kumean sotahuudon ne ryntäsivät Tarion jousimiehiä vastaan. Sulitettuja vasamia viuhui tiheänä pilvenä. Miehiä kaatui, ja maa punertui hurmeesta.