Kun Theriere palasi Barbara Hardingin luokse, oli tämä polvillaan sakilaisen vieressä.
»Onko hän kuollut?» kysyi ranskalainen.
»Ei. Jaksammeko yhdessä nostaa hänet ulos tuosta ikkunasta?»
»Se on ainoa keino», vastasi Theriere, »ja meidän täytyy sitä koettaa.»
He tarttuivat Byrnen rotevaan ruumiiseen ja raahasivat sen huoneen perälle; mutta vaikka he kuinka ponnistivat, he eivät kyenneet nostamaan isoa, velttoa lihas- ja luukasaa työntääkseen sen ulos pienestä aukosta.
»Mitä meidän on tehtävä?» tuskaili Theriere.
»Meidän on jäätävä tänne hänen luokseen», vastasi Barbara Harding. »Minä en voi jättää oman onnensa nojaan miestä, joka taisteli niin uljaasti puolestani, niin kauan kuin suinkin jaksoi.»
Theriere voihkaisi.
»En myöskään minä», hän sanoi; »mutta te — hän uhrasi henkensä pelastaakseen teidät. Tekisittekö hänen uhrauksensa tyhjäksi?»
»En voi mennä yksin», vastasi tyttö koruttomasti, »ja tiedän, että te ette jätä häntä. Muuta mahdollisuutta ei ole — meidän täytyy pysyä täällä.»