Tyttö tarkkaili Billy Byrneä, joka ponnisteli eteenpäin vuolaan joen kuohuissa.
Kuinka valtavan väkevä ja kestävä hän olikaan! Millainen mies! Hillitön voima-ihminen!
Ja niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, Barbara Harding huomasi ihailevansa juuri Byrnen hillittömyyttä, joka kerran oli ollut hänestä niin vastenmielinen. Hän näki miehen keveästi hyppäävän vastaiselle rannalle. Ja sitten hän näki Billyn lähellä kasvavan pensaan rajusti liikahtavan.
KUUDESTOISTA LUKU
»Minä rakastan sinua!»
Barbara Harding ei tiennyt, mikä liikahduksen oli aiheuttanut, mutta vaistomaisesti hän pelkäsi hengenvaaran väijyvän piiloisan lehvistön takana huoletonta sakilaista.
»Billy!» hän kirkaisi — ristimänimi lähti huomaamatpa hänen huuliltaan.
»Pensaassa, vasemmalla, kavahtakaa!»
Tytön äänen hätäinen sävy oli saanut Byrnen pyörähtämään ympäri heti ensimmäisen sanan kajahdettua — ja se hänet pelasti. Hän näki puolialastoman raakalaisen ja keihästä sinkauttavan käden; ja kuten hän olisi vaistomaisesti väistänyt oikean nyrkin survaisua päähän entisten aikojensa ottelutavalla, väisti hän nytkin astahtamalla oikealle, ja raskas ase suhahti vahinkoa tekemättä hänen olkansa ylitse.
Raivosta karjaisten vetäisi soturi terävän paranginsa ja karkasi käsikähmään. Byrne tempasi Therieren revolverin tupestaan ja laukaisi sen suoraan vasten raakalaisen kasvoja, mutta Barbaran kauhuksi ei patruuna lauennut.
Ennen kuin Billy ennätti painaa liipaisinta toistamiseen, oli malaiji hänen kimpussaan.