Hetkisen hän seisoi hiljaa paikallaan, silmäillen kuutamoista kylää ja kuunnellen sieltä liikkumisen ääniä; sitten sakilainen hiipi aukeaman poikki lähimmän majan varjoon notkeasti kuin intiaani ja varovasti kuin harjaantunut varas ainakin.
Hän jäi kuuntelemaan saman ikkunan alle, josta hän, Barbara ja Theriere olivat paenneet muutamia viikkoja sitten. Sisältä ei kuulunut hiiskahdustakaan. Hän veti hiljaa itsensä ikkunalaudalle ja laskeutui seuraavalla hetkellä kammion sysimustaan pimeyteen.
Hän hapuili käsineen ympäri huonetta. Siellä ei ollut ketään. Sitten hän meni vastaisella seinällä olevalle ovelle, raotti sitä ja pilkisti sen takana olevaan himmeästi valaistuun huoneeseen. Siellä näyttivät kaikki nukkuvan.
Sakilainen työnsi ovea auemmaksi ja astui sisään — siten täytyisi hänen tutkia vaikka kylän jokainen maja, kunnes löytäisi etsimänsä.
Heitä ei ollut siellä, ja niin kuulumattomasta etteivät edes herkästi nukkuvat koirat häiriytyneet, poistui mies ovesta kylän raitille.
Senjälkeen hän kävi samanlaisella vaarallisella vierailulla toisessa ja kolmannessa majassa.
Neljännessä liikahti muuan mies Byrnen seisoessa huoneen peräseinustalla.
Kissamainen hyppy vei sakilaisen hänen viereensä. Heräisikö japanilainen? Billy pidätti henkeään.
Samurai käänsi rauhattomana kylkeään, hätkähti ja nousi istumaan silmät selkosen selällään. Samassa puristuivat rautaiset sormet hänen kurkkuunsa ja hänen kuolleen daimionsa pitkä miekka lävisti hänen sydämensä.
Byrne ei hellittänyt ruumista, ennen kuin oli varma siitä, että henki oli sammunut. Sitten hän laski sen hiljaa takaisin vuoteelle ja meni tarkastamaan viereistä asumusta.