»Seuratkaa minua», hän käski, »mutta meluttomasti! Jos teillä on kengät jalassanne, niin riisukaa ne, sitokaa niiden nauhat yhteen ja ripustakaa ne kaulaanne!»

Toiset tottelivat ja hetkistä myöhemmin hän opasti heitä nukkuvia miehiä, naisia, lapsia ja kotieläimiä täynnä olevan huoneen poikki.

Vastaisella seinällä oli pitkiä miekkoja täynnänsä oleva teline. Byrne otti niistä kaksi niin varovasti, ettei kuulunut heikointakaan rasahdusta. Hän ojensi yhden kummallekin toverilleen ja eleillään varoitti heitä pysymään hiljaa.

Mutta Anthony Harding ja Billy Mallory eivät kumpikaan olleet harjoitelleet murtovarkaina. Ensiksimainittu kolautti vahingossa aseensa ovenpieleen, niin että kumahti, ja puolet huoneen asukkaista ponnahtivat silmät levällään istumaan.

Alkuasukkaiden katseita kohdannut näky sai heidät hypähtämään pystyyn ja heti kohti kurkkuaan kiljuen syöksymään karkaavien vankiensa kimppuun.

»Ripeästi!» karjaisi Billy Byrne. »Tulkaa perässäni!»

He juoksivat kylän raittia pitkin, mutta alkuasukkaiden kiljunta oli tuonut aseistettuja samuraita jokaiselle ovelle nopeasti kuin taikaiskusta. Pian piiritti pakenijoita lauma ulvovia sotureita, jotka joka puolelta tavoittelivat heitä pitkine miekkoineen, sulkien heidän peräytymistiensä ja estäen heitä pääsemästä mihinkään suuntaan.

Byrne huusi tovereilleen, kehoittaen heitä käymään selät vastakkain; ja niin he taistelivat, raivaten sakilainen etunenässä hitaasti itselleen tietä kapean reitin päähän ja aukeaman takana alkavaan metsään. Sakilainen otteli pitkä miekka toisessa ja Therieren revolveri toisessa kädessään — aukaisten vapauteen vievää väylää niille kahdelle miehelle, joiden takia hän armaansa menettäisi.

Taistelu riehui hohtavan kirkkaassa trooppisessa kuutamossa, joka teki näyttämön melkein yhtä valoisaksi kuin päivänpaiste; ja vaikka ylivoima olikin rusentava, etenivät valkoiset miehet varmasti, vaikka hitaasti, viidakkoa kohti.

Oli ilmeistä, että alkuasukkaat pelkäsivät noita kolmea miestä johtavaa jättiläistä. Anthony Harding, joka osasi japaninkieltä, ymmärsi kylliksi paljon heidän mongerrustaan päästäkseen siitä selville, jollei siitä olisi ollut riittävänä todistuksena se seikka, että useimmat ahdistajat pysyttelivät kunnioittavan välimatkan päässä Byrnestä.