Oli jo selvä päivä hänen herätessään — aurinko oli ollut taivaalla ainakin kolme tuntia, mutta sittenkään ei ketään vielä ollut liikkeellä. Vasta silloin alkoivat pelokkaat epäilykset ahdistaa Billyn mieltä. Saattoiko se olla mahdollista? Hän meni omalle kojulleen ja astui sisään — se oli tyhjä. Sitten hän juoksi Barbaran majalle — ei sielläkään ollut ketään.
He olivat poistuneet!
Koko tuskallisen vaelluksensa aikana, ponnistellessaan kylästä saarelle, oli Billy joka hetki odottanut kohtaavansa avukseen saapuvan pelastusretkikunnan. Hän ei ollut oikeastaan tuntenut pettymystä; mutta omituinen, tukahduttava tunne oli ahdistanut hänen kurkkuaan, kun päivät olivat vierineet eikä apua ollut kuulunut, ja nyt hän sai lopullisen iskun.
He olivat jättäneet hänet oman onnensa nojaan — haavoittuneena ja kuolevana tälle raakalaissaarelle vaivautumatta ottamaan selkoa siitä, oliko hän todella kuollut. Se oli uskomatonta!
»Mutta onko se uskomatonta?» mietti Billy. »Enkö itse sanonut heille olevani kuolemankielissä? Minä itse uskoin niin, ja miksipä hekin eivät olisi uskoneet samoin? En luullakseni moiti heitä; mutta minä en olisi jättänyt heitä sillä tavoin, tulematta takaisin. Heillä oli sotalaiva, täynnänsä sotaväkeä ja merimiehiä — heillä ei olisi ollut kovinkaan suurta vaaraa.»
Äkkiä hänen mieleensä välähti, että seurue oli ehkä palannut rannikolle noutamaan meriväkeä ja että häntä kenties parhaillaan etsittiin. Hän kiiruhti takaisin mantereelle ja lähti taaskin jatkamaan vaivaloista matkaansa.
Hän saapui rannalle samana iltana. Varhain seuraavana aamuna hän alkoi etsiä sotalaivaa. Kävelemällä koko saaren ympäri hän uskoi varmasti löytävänsä sen.
Kohta puolenpäivän jälkeen hän kiipesi korkealle kukkulalle, jolta näkyi merelle. Sen laelta hän näki koko laajan Tyynenmeren.
Häneltä nousi sydän kurkkuun, sillä tuolla, vain lyhyen matkan päässä, oli iso taistelulaiva ja upea, valkea pursi — Alaska ja Lotus! Ne mennä höyrysivät hitaasti merelle.
Hän oli ehtinyt juuri parhaiksi! Riemuissaan sakilainen juoksi kukkulan huipulle, repi paidan yltään ja liehutti sitä korkealla päänsä päällä, samalla kiljuen täyttä kurkkua.