»Vaatteet päältä!» komensi professori Cassidy. »Olen etsinyt vastanyrkkeilijää eräälle veitikalle, joka aikoo peitota mustanaamaisen jehun — jos hän vielä tulee lavalle.»
»Sen saatte minusta», sanoi Billy ja alkoi riisuutua.
Hänen vyötäisiä myöten alastomassa yläruumiissaan oli komeimmat lihakset, mitä edes professori Cassidy oli koskaan nähnyt. Ihastuneena mies tarkasteli häntä.
»Pitäisipä teillä totisesti olla puhtia käsissänne», hän kehui.
Sitten hän esitteli Billyn Harlem Hurricanelle ja Battling Dago Petelle.
»Pete on sama poika, josta teille puhuin», selitti professori Cassidy. »Hänestä on sukeutunut sellainen tekijä, etten saa hankituksi hänelle vastanyrkkeilijöitä. Tämä Hurricane on ainoa jääräpää, jolla on sisua kestää hänen iskujaan — hän on koko pentele ottamaan kolhaisuja, on totisesti, tämä Hurricane, hän näyttää niistä nauttivan.
— Jos olette auki, niin annan teille sen, mitä tarvitsette, niin kauan kuin nyrkkeilette Peten kanssa ettekä ala jänistää ja järjestän teille nujakan aina välistä, joten voitte pistää jonkun kolikon taskuunnekin. Suostutteko?»
»Tietysti», vastasi Billy.
»Kaikki on hyvin päin sitten», iloitsi professori. »Vetäkää nyt kintaat käteenne ja ottakaa Battling Dago Peten kanssa pari erää!»
Billy tunki isot kouransa tiukasti sopiviin käsineisiin.