»On kulunut kokonainen vuosi siitä, kun minulla oli tällaiset käsissäni», hän huomautti; »ja aluksi olen ehkä hiukan hidas ja äkkinäinen; mutta kun lämpenen, niin sitten se käy paremmin.»
Cassidy iski silmää Hurricanelle.
»Hän ei pääse lämpenemään», vakuutti Hurricane. »Pete löylyttää hänet pehmoiseksi parissa minuutissa.» Ja molemmat miehet siirtyivät syrjään katselemaan leikkiä kasvoillaan huonosti salattu, ilvehtivä ilme.
Se, mitä seuraavina minuutteina tapahtui professori Cassidyn kolmannessa kerroksessa sijaitsevan nyrkkeilylaitoksen pienessä, ummehtuneessa huoneessa, merkitsee käännekohtaa professorin elämässä. Hän kertoo siitä vieläkin ja tekee niin vastedeskin, kunnes Suuri Erotuomari laskee hänelle kymmeneen viimeisessä erässä.
Ottelijat nyrkkeilivät hetkisen, sohien toisiansa. Sitten Battling Dago
Pete huitaisi rajun sivalluksen suoraan Billyn kasvoihin.
Se isku olisi riittänyt kaatamaan härän; mutta Billy vain pudisti päätään — se näytti tuskin täräyttäneen häntä.
Pete oli laskenut kätensä puolittain alas saavutettuaan tasapainonsa lyönnin jälkeen, sillä hän luuli varmasti nujertavansa uuden nyrkkeilijänsä; mutta ennen kuin hän ennätti uudelleen asettua asentoon, syöksähti sakilainen hänen kimppuunsa kuin tuulispää.
Tuo yksi ainoa kasvoihin osunut isku tuntui johtaneen Billyn mieleen kaiken sen, mitä hän milloinkaan oli tiennyt itsepuolustuksen miehekkäästä taidosta.
Battling Dago Pete antoi vielä joitakuita kolhaisuja, ennen kuin ottelu päättyi, mutta kuten jokainen vanha nyrkkeilijä tietää, ei mikään ole sen lamauttavampaa kuin nähdä, etteivät tehokkaimmatkaan sivallukset lamauta vastustajaa. Vain se seikka, että Dago Pete tiesi, mitä vastanyrkkeilijän tuottama tappio merkitsisi hänen tulevaisuudelleen, kannusti häntä itsepintaisesti yrittämään toivotonta tehtäväänsä, tämän luu- ja lihasvuoren nujertamista.
Muutamia minuutteja Billy Byrne leikitteli, kolhaisten vastustajaansa milloin ja mihin itse halusi. Hän nyrkkeili kumarassa, samaan tapaan kuin Jeffries oli tehnyt, ja hänen kokonsa ja voimansa muistuttivat Cassidyn mielestä tätä sortunutta suuruutta, jota hän sydämensä sisimmässä sopukassa vielä palvoi.