Mutta nopeasti kuin pantteri sakilainen sitten hyökkäsi, antaen vasemmalla kädellään Dago Peten leukapieleen rajun huitaisun, jota salamannopeasti seurasi alhaaltapäin suunnattu oikean nyrkin isku leukaan; Battling Dago Pete lennähti jalan korkeudelle lattiasta ja putosi tajuttomana vastaiselle seinustalle.
Se oli komea pökerrysisku; ja kun Cassidy ja Hurricane olivat hoivanneet kaatunutta, kunnes hänessä oli alkanut näkyä virkoamisen merkkejä, kääntyi professori Billyyn päin.
»Onko teillä useampia toivoja varastossanne?» tiedusti sakilainen nauraen. Ison neekerin ei taida tarvita pelätä selkäsaunaa vielä vähään aikaan.»
»Kyllä, jos te pysytte erossa naukuista, poika», vastasi professori
Cassidy, »ja annatte minun käsitellä teitä.»
»Ymmärrän yskän, Steve», virkkoi Billy. »Pankaa toimeksi. Mutta pistäkäähän ensin vähän ruokarahaa taskuuni! Verinahkani on ihan selkärangassa kiinni.»
YHDEKSÄSTOISTA LUKU
Kutsu
Kolmen kuukauden ajan Billy otteli New Yorkin ja sen ympäristön entisten mestarien ja kolmannen ja neljännen luokan nyrkkeilijöiden kanssa. Hän peittosi heidät kaikki — tavallisesti iskien vastustajansa pökerryksiin.
Vihdoin alkoivat sikäläiset urheilunharrastajat puhella hänestä hieman, ja hänet pantiin kamppailemaan muista kaupungeista saapuneiden toisluokkaisten kanssa.
Näistä hän selviytyi yhtä näppärästi kuin muistakin, ja asiantuntijoista oli selvää, että kookas, hiljainen »tuntematon» yhä edistyi. Pian sai professori Cassidy eräältä toiselta harjoitusmestarilta tarjouksen, jossa tämä ehdotti, että Billy pantaisiin ottelemaan erästä todellista »toivoa» vastaan, joka oli yksi parhaita.