Toinen harjoitusmestari selitti uskovansa, että nujakka olisi erinomainen harjoitus hänen suojatilleen, jonka alkoi käydä vaikeaksi löytää vastustajia. Myöskin professori Cassidy ajatteli samoin omastaan ja myhäili ainakin kaksi tuntia luettuaan haasteen.
Ottelun yksityiskohdat saatiin pian järjestetyiksi. New Yorkin valtiossa voimassa olevien säädösten mukaan oli nyrkkeiltävä kymmenen erää ilman ratkaisua — jopa kintaiden painokin oli laissa määrätty.
Billyä vastassa olevan »valkoisen toivon» nimi riitti houkuttelemaan yleisöä huoneen täydeltä; joukossa oli sellaisia, jotka olivat nähneet Billyn ottelevan ja odottivat kelpo näytöstä. Kun »tuleva mestari» — siten Billyn vastustaja esiteltiin — astui lavalle, sai hän osakseen jyriseviä suosionosoituksia, kun taas sakilaista tervehdittiin vain hajanaisilla, kainoilla kättentaputuksilla.
Billy oli ensimmäistä kertaa lavalla ensimmäisen luokan nyrkkeilijän vastustajana, ja kun hän näki miehen mahtavat lihakset ja muisti hänen kelpoisuudestaan ja taidostaan kuulemunsa kertomukset, tunsi hän ensi kertaa eläissään hermostunutta arkailua.
Hänen katseensa osui köysien toisella puolen aaltoilevaan kasvomereen, ja äkkiä Billyn valtasi pelko. Tarkkasilmäisenä ja kokeneena miehenä professori Cassidy huomasi sen yhtä nopeasti kuin Billy itsekin sen käsitti — hän näki iloisten toiveittensa haihtuvan, ilmalinnojensa romahtavan raunioiksi, näki vankan jättiläisensä viruvan pitkänään lavalla, samalla kun erotuomarin käsi nousi ja laski sekuntitahdissa ja mies luki kymmeneen, julistaen sitten hänen suojattinsa voitetuksi.
»Kas tässä!» hän kuiskasi. »Ottakaa kulaus tästä!» Ja hän ojensi pulloa
Billyn huulille.
Billy pudisti päätään. Se aine oli pitänyt häntä renttuna koko hänen ikänsä; hän oli vannonut, ettei hän enää milloinkaan maistaisi sitä pisaraakaan, eikä hän sitä tekisi, vaikka hän kärsisikin tappion tässä ja kaikissa vastaisissa otteluissaan. Hän oli vannonut luopuvansa siitä hänen tähtensä.
Hänen tähtensä!
Ja sitten kellonsoitto kutsui hänet lavalle.
Billy tunsi olevansa peloissaan — hän luuli pelkäävänsä isoa, hyvin harjoitettua vastustajaansa; mutta Cassidy tiesi suojattinsa saaneen selväpiirteisen näyttämökuumeen puuskan.