»Oi, Barbara», hän huudahti, »etkö käsitä, että Mallory on vertaisesi — että hän on sopiva puoliso sinulle? Tultuani muutamia minuutteja sitten tähän huoneeseen olen oppinut näkemään sen ylipääsemättömän kuilun, joka on Billy Byrnen, sakilaisen, ja sinun kaltaisesi naisen välillä. Kerran toivoin; mutta nyt tiedän, kuten sinun on täytynyt aina tietää, että yksi elinikä on aivan liian lyhyt aika miehen siirtyä Grand Avenuelta Riverside Drivelle.
— Tahdon sinun tulevan onnelliseksi samoin kuin minäkin aion tahollani tulla. Chicagon Grand Avenuen varrella on kosolta tyttöjä, yhtä solakoita, puhtaita ja hienoja kuin Riverside Driveliäkin. He ovat minun laatuisiani tyttöjä, ja minä lähden sinne takaisin etsimään heistä sen, jonka Jumala on minulle varannut.
— Sinä olet osoittanut minulle, kuinka paljon hyvä tyttö voi saada aikaan, jos hän koettaa tehdä petomaisesta raakalaisesta miehen. Sinä olet opettanut minulle ylpeyttä ja omanarvontuntoa. Sinä olet opettanut minulle niin paljon, että mieluummin toivoisin kaatuneeni Oda Isekan soturien keihäistä kuin jääväni elämään tänne palvelijain pilkattavaksi ja halveksittavaksi ja ystäviesi säälittäväksi ja siedettäväksi.
— Tahdon sinun tulevan onnelliseksi, Barbara, ja sentähden tahdon, että lupaat mennä avioliittoon Billy Malloryn kanssa. Koko maailmassa ei ole ainoatakaan kyllin hyvää miestä sinulle; mutta Mallory on lähinnä sellainen kaikista tuntemistani miehistä. Palattuani olen kuullut kaupungilla paljon puhuttavan hänestä, eikä hänestä missään ole kerrottu ainoatakaan ilkeätä juttua. Se on paljoa enemmän kuin voidaan sanoa yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä New Yorkin kustakin sadasta asukkaasta, joista yleensä lainkaan puhutaan omien vierashuoneittensa ulkopuolella.
— Ja Mallory on myöskin mies, sellainen, jollainen jokaisen naisen pitäisi saada, mutta jollaisia ei kaikille riitä. Muistatko, miten hän käyttäytyi Lotuksen kannella ja otteli rehdisti minun konnamaisia temppujani vastaan? Hän on mies, ja kunnianmies, Barbara, sellainen, josta voit ylpeillä; ja sellainen sinun on saatava. Minä näet tunnen sinut.
— Ja Oda Isekan kylän raitilla hän taisteli noita Yokan pahuksia vastaan kuten miehen pitääkin. Hänessä ei ole pienintäkään tahraa, Barbara. Hän ja isäsi eivät poistuneet luotani, ennen kuin se näytti ainoalta keinolta, kaikesta siitä huolimatta, mitä heille kerroin saadakseni heidät lähtemään. Älä laske sitä hänen viakseen! Minua ihmetyttää vain se, ettei hän nitistänyt minua; isäsi olisi halunnut sen tehdä, mutta Mallory ei sitä sallinut.»
»Siitä he eivät minulle maininneet», virkkoi Barbara.
Ovikello soi.
»Sieltä hän nyt tulee», jatkoi Billy. »Hyvästi! Mieluummin olen häntä tapaamatta. Smith päästää minut ulos palvelijain ovesta. Se on kai hänestä parempi. Teethän, kuten pyysin, Barbara?»
Hän oli pysähtynyt ovelle, kääntyen tyttöön päin lausuessaan lopullisen kysymyksensä.