»Niin, juuri niin sanoin. Hän haluaa teidän pötkivän tänne niin nopeasti kuin suinkin pääsette.»
Barbara Harding astahti eteenpäin. Hänen silmänsä säikkyivät.
»Kuinka sinä uskallat!» hän huusi, koettaen temmata kuulotorven
Billyltä.
Sakilainen käänsi kookkaan vartalonsa hänen ja puhelimen väliin.
»Ja nyt käpälät allenne!» hän kiljaisi puhetorveen. »Hyvästi!» Ja hän ripusti torven paikoilleen.
Sitten hän jälleen kääntyi vihastuneeseen tyttöön päin.
»Katsos nyt!» hän sanoi. »Kerran sinä puhelit minulle paljon pehmeitä siitä, kuinka ylevä minä muka olen ja mitä kaikkea sinä aioit tehdä hyväkseni korvaukseksi sinulle tekemistäni palveluksista. Nyt sinulla on tilaisuus.»
»Mitä tarkoitat?» tiedusti tyttö ymmälle joutuneena. »Mitä voin tehdä hyväksesi?»
»Voit tehdä hyväkseni näin. Kun Mallory saapuu tänne, voit sanoa hänelle, että kihlaus on jälleen ennallaan — ymmärrätkö?»
Barbaran levällään olevista silmistä Billy näki, että tyttöön oli koskenut kipeämmin kuin hän oli aavistanut. Hän oli luullut, ettei Barbaran olisi vaikea palata sivistymättömän sakilaisen luota hienostuneen herrasmiehen luokse. Ja kun hän näki Barbaran kärsivän ja arvasi sen johtuvan siitä, että hän oli karkeasti ja väkisin koettanut tukahduttaa tytön rakkautta, ei hän kyennyt enää kauempaa näyttelemään.