»Ja sitten», oli Theriere lopettanut, »kun he pitävät meitä sankareina ja paraina ystävinään, olemme me valmiit sieppaamaan heidät kaikki ja saamme lunnaat kymmenestä tai viidestätoista yhden ainoan sijasta.»
»Sepä keikaus», riemastui sakilainen. »Teillä on totisesti älliä, perämies.»
Oikeastaan ei Theriere suinkaan aikonut ajaa asioita niin pitkälle kuin hän oli Billylle vihjaissut, muutoin kuin äärimmäisenä hätäkeinona. Barbara Hardingin kasvot ja omaisuus olivat tehneet häneen valtavan vaikutuksen, ja hän oli tapahtumien kehittyessä älynnyt mahdollisesti saavansa tilaisuuden saattaa tytön isän ja tytön itsensä niin suureen kiitollisuudenvelkaan hänelle, että kun hän sitten kosisi Barbaraa, niin tämä mielellään sortuisi hänen halpamaisen juonittelunsa uhriksi. Tässä tapauksessa ei olisi pakko panna mitään vaaraan, ja hän voisi suoriutua rikostovereistaan selittämällä Hardingille, että hänen oli täytynyt sepustaa tämä toinen suunnitelma saadakseen heiltä tukea Simmsiä ja Wardia vastaan. Senjälkeen voitaisiin heidät kaikki kolme panna rautoihin, ja sitten elämä hänelle hymyilisi.
Mutta nyt oli tuo Ward-tomppeli pilannut koko keitoksen keksimällä tämän aasimaisen tulipalo-ilveilyn, jotta Lotus voitaisiin vallata joukolla, ja lopullisesti musertanut Therieren mielisuunnitelman huomauttamalla laivuri Simmsille, kuinka vaarallista olisi, jos Theriere tunnettaisiin Lotukselle mentäessä, jolloin heitä kaikkia alettaisiin heti epäillä.
He tiesivät varsin hyvin, että Lotuksen kaltaisessa huvipurressa oli runsaasti ampuma-aseita, ja jos siellä saataisiin vähänkin vihiä vaarasta, niin siellä olisi yllin kyllin miehiä torjumaan hyökkäystä, ja todennäköisesti se onnistuisikin.
Että Therierellä oli erittäin hyvät syyt uskoa voittavansa Barbara Hardingin käden omakseen saadessaan niin loistavan alkuvauhdin kuin hänen rohkea suunnitelmansa olisi hänelle taannut, sitä tuskin voidaan epäillä, sillä hän oli sivistynyt, hienostunut ja pelottavassa määrin komean näköinen.
Arvonimi, jota hän oli käyttänyt ollessaan purren omistajan vieraana, kuului, hänen rikostoveriensa siitä mitään tietämättä, hänelle syntyperän oikeudella. Hänen haaveilemansa tapaisen avioliiton esteenä ei ollut mitään muuta, kuin Ranskan laivastossa tapahtunut, ammoin unohtunut häväistysjuttu.
Ja kaikki myttyyn viimeisellä hetkellä! Ward-riiviö oli langettanut oman kuolemantuomionsa.
Veneet olivat nyt jo aivan lähellä purtta, joka oli hidastanut vauhtiaan, niin että se melkein seisoi paikallaan. Vastaukseksi Lotuksen kapteenin tiedusteluun selitti laivuri Simms pulaansa.
»Olen kapteeni Jones», hän huusi, »kuunaripriki 'Clarindasta', Friscosta Yokohamaan, dynamiittilasti. Peräsimemme vikaantui eilen, ja tänään iltapäivällä syttyi tulipalo tavararuumassa. Se leviää parhaillaan nopeasti ja voi saavuttaa dynamiitin millä hetkellä tahansa. Teidän olisi parasta ottaa meidät alukseenne ja poistua täältä niin nopeasti kuin pääsette. Ei ole turvallista olla viittäsataa syltä lähempänä laivastamme.»