»Hitto soikoon! Juttu on vakava sittenkin. Tuo laiva on tulessa.
Katsokaapa, herra Harding!» Ja hän ojensi kaukoputken isännälleen.
Ja totisesti, kun Lotuksen omistaja sai kuunariprikin jälleen kaukoputkensa näköpiirin keskelle, näki hän ohuen patsaan mustaa savua kohoavan keskilaivasta. Mutta sensijaan hän ei nähnyt Wardia, joka oli Halfmoonin kajuutan takana valvomassa, kun neekerikokki poltti öljyistä riepukimppua rautapadassa.
►Tulimmaista!» tuskaili Harding. »Tämä on hirveää. Nuo ihmisraukat on vallannut pakokauhu. Näettekö, miten he syöksyvät veneille?» Sen sanottuaan hän riensi takaisin komentosillalle neuvottelemaan kapteenin kanssa.
»Niin-, arveli tämä. »Huomasin savun jokseenkin samaan aikaan kuin tekin — kummallista, ettei sitä näkynyt ennen. Olen jo käskenyt panemaan täyden vauhdin eteenpäin, ja antanut herra Fosterille määräyksen pitää veneet valmiina laskettaviksi vesille, jos kuunariprikin veneet osoittautuvat riittämättömiksi.»
»Mutta sitä en käsitä», hän lisäsi oltuaan vaiti hetkisen, miksi heissä ei näkynyt minkäänlaisia kiihtymyksen merkkejä tulen tähden, ennenkuin tulimme lyhyen silmänkantomatkan päähän heistä — se tuntuu omituiselta.»
»No, muutamien minuuttien perästä tiedämme enemmän», vastasi Harding. »Onhan mahdollista, että tuli on puhjennut vasta aivan äsken yhäti pahentamaan heidän tukalaa tilaansa, mistä se sitten johtuneekin, ja että he itsekin huomasivat sen juuri nyt.»
»Siinä tapauksessa se ei ole voinut ehtiä raivoamaan kylliksi laajalti», intti kapteeni, »aiheuttaakseen tuollaista silmitöntä pelkoa, jota koko miehistön suinpäinen heittäytyminen pelastusveneisiin todistaa. Mutta, kuten sanoitte, sir, saamme kuulla heidän tarinansa muutamien minuuttien päästä heiltä itseltään, joten on turhaa vaivata päätään etukäteen.»
Sikäli kuin Lotuksella saatettiin arvata, olivat Halfmoonin päällystö ja miehistö vihdoin kokonaisuudessaan veneissä, joita alettiin oman laivan luota rajusti soutaa nopeasti lähenevää purtta kohti. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan että Divine asteli hermostuneesti edestakaisin hytissään, kun taas toinen perämies Theriere hoiteli savuavia riepuja, jotka Ward ja Blanco olivat hylänneet hänen huostaansa päästäkseen itse mukaan veneisiin.
Theriereä oli kovasti harmittanut asioiden kulussa tapahtunut käänne, sillä hän oli päättänyt toimia sellaisella tavalla, jonka hän varmasti uskoi koituvan itselleen hyvin edulliseksi. Se ei ollut sen vähempää kuin rohkea suunnitelma kutsua Blanco, Byrne, Luiseva ja Punainen rinnalleen, heti kun Simms ja Ward paljastaisivat, mihin heidän Lotuksen matkailijoille tekemänsä kepponen todella tähtäsi, ja apureineen ryhtyä yhdessä purren miehistön kanssa vastustamaan entisiä kumppaneitaan.
Kuten hän oli Billy Byrnelle selittänyt, aikoi hän uskotella Hardingille, että laivuri Simms oli pettänyt Theriereä ja tämän tovereita — ettei heillä ollut ollut hajuakaan siitä, mihin juoneen heidät oli viekoiteltu, ennenkuin aivan viime hetkellä, ja että he silloin olivat menetelleet ainoalla mahdollisella tavalla.