»Kyllä minä tulen, Byrne», vastasi Theriere, »etkä sinä saa olla hupsu nyt. Minä olen aseeton. Sinä saat tähdätä minua revolverillasi, kunnes olet päässyt siitä varmaksi. Koko laivalla voin ainoastaan minä pelastaa henkesi, ja vain minulla on syytä tehdä se. Mutta meidän on keskusteltava siitä, eikä se käy päinsä tällä tavoin, sillä meitä voitaisiin kuunnella. Minä kohtelen sinua rehdisti, jos sinä olet rehti minua kohtaan. Jollemme pääse yksimielisiksi, niin minä tulen takaisin, etkä sinä ole sen pahemmassa pinteessä kuin nytkään. Nyt minä tulen!» Ja odottamatta ehdotuksensa hyväksymistä luiskautti Halfmoonin toinen perämies itsensä luukun reunalta alas ja katosi näkyvistä.
Että hän oli urhea mies, se täytyi Billy Byrnenkin myöntää, ja kannella olijat, joilla ei ollut aavistustakaan toisen perämiehen ja häntä äskettäin kolhineen matruusin välisistä suhteista, pitivät hänen rohkeuttaan suorastaan ihmeellisenä.
Therieren arvo kohosi yhdellä kertaa huomaavan paljon Halfmoonin merimiesten silmissä, sillä niin turmeltuneita kuin olivatkin he ymmärsivät tämänlaatuista ruumiillista rohkeutta ja osasivat antaa sille arvon. Barbara Hardingista näytti miehen teko suorastaan verrattomalta; olihan Theriere pannut itsensä alttiiksi vähääkään välittämättä siitä, että saattoi menettää henkensä. Äkkiä hän tunsi mielessään pistoksen siitä, että oli epäillyt Theriereä — noin uljaan miehen täytyi olla ehdottoman kunniallinen, hän päätteli.
Alas päästyään Theriere huomasi, että häneen oli suunnattu hänen oma revolverinsa, jota piteli perin epätoivoinen ja aivan periaatteeton mies. Hän hymyili pilkallisen katkerasti Byrnelle, kun taas viimemainittu silmäili häntä epäluuloisesti.
»Katsos nyt, Byrne-ystäväni», alkoi Theriere, »olisin typerä, jos väittäisin tekeväni tämän sen vuoksi, että pidän sinusta. Asia on niin, että tarvitsen sinua. Meitä kumpaakaan ei luonnista, jos olemme yksin. Minusta teit tyhmästi lyödessäsi minua tänään. Kuten muistat, piti minun sopimuksemme mukaan olla vieläkin tylympi sinulle kuin tavallisesti välttääksemme epäluuloja, jos meidät tavattaisiin puhelemasta keskenämme. Minä sain tilaisuuden sättiä sinua tänään ja luulin sinun ymmärtävän minun käyttävän sitä hyväkseni osoittaakseni neiti Hardingille, ettei meidän välillämme tullut kysymykseenkään muu kuin viha.
— Jos olisin ajatellut, että sinulla todella oli aikomus kolhaista minua, niin olisit kaatunut kuolleena maahan, ennen kuin olisit päässyt käsiksi minuun, ystäväni. Sinä täydelleen yllätit minut. Mutta se on mennyttä — minä olen valmis unohtamaan ja auttamaan sinua selviytymään vaikeasta asemastasi. Sitten voimme jatkaa puuhiamme, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut. Mitä arvelet?»
»En tiennyt että te ilveilitte», vastasi sakilainen; »muutoin en olisi kolhinut teitä. Te näytitte olevanne tosissanne.»
»No niin, se on sovittu», virkkoi Theriere. »Suostutko tulemaan täältä pois, jos järjestän kapteenin kanssa asiat niin, että joudut rautoihin vain päiväksi tai pariksi? Hänen täytyy rangaista sinua jonkun verran säilyttääkseen oman arvonsa. Mutta minä lupaan, että saat ruokaa säännöllisinä aikoina ja ettei sinua pieksetä kuten silloin, kun viimeksi olit kopissa. Jollei hän suostu ehdotukseeni, niin annan kunniasanani siitä, että ilmoitan sen sinulle edeltäkäsin.»
»Antaa soida», myönsi Billy Byrne. »En luota kehenkään, jollei minun ole pakko; mutta minut saadaan hirttää, jos keksin mitään muuta keinoa tästä pinteestä selviytyäkseni.»
Theriere palasi kannelle ja tavattuaan laivurin veti hänet syrjään.