»Antakaapa kun minä koetan saada hänet talttumaan, sir», sanoi Theriere laivuri Simmsille. »Meidän ei pidä menettää yhtään miestä, jos voimme muutoin selviytyä.»
Laivurista oli mieluista, että hän näin odottamatta pelastui pulasta, johon hän itse oli itsensä laittanut. Miten Theriere voisi saada kapinallisen merimiehen alistumaan, sitä hän ei voinut arvata eikä liioin siitä välittänytkään, kunhan vain hänen omaa nahkaansa ei pantu vaaralle alttiiksi.
»Jos te poistutte, sir», jatkoi Theriere, »ja käskette miehet tiehensä, niin yritän tehdä jotakin.»
Laivuri Simms noudatti Therieren pyyntöä, joten perämies oli pian yksinään luukun äärellä.
Mentyään kannen yli keskilaivalle keräytyivät miehet tarkkailemaan Therieren puuhia, ja heidän takanaan seisoi Barbara Harding, ikäänkuin lumottuna katsellen hänen silmäinsä edessä tällä kirotulla laivalla kehittyvää murhenäytelmää.
Theriere kumartui aukon reunan ylitse, niin että alhaalla valppaana odottava Byrne näki hänet selvästi. Heti pamahti revolveri, ja kuula viuhahti hyvin läheltä Therieren päätä.
»Seis, Byrne!» huusi hän. »Se olen minä, Theriere. Älä ammu enää!
Haluan puhua kanssasi.»
»Pois kenkkuilemiset nyt!» murahti Byrne vastaukseksi. »Toista kertaa en ammu harhaan.»
»Haluan puhua kanssasi», toisti Theriere hiljaa. »Tulen sinne alas.»
»Ettepä tule, tomppeli», tokaisi Byrne; »ette ainakaan elävänä.»