Harmaana raivosta pyörähti Simms ympäri ottamaan selvää, kuka hänen takanaan seisovista monista miehistä oli solvaaja.
»Kuka se oli?» hän kiljui. »Näyttäkää minulle se retkale! Teidän on osoitettava hänet minulle, Kuuletteko? Minä opetan hänelle. Ja te», hän karjui minkä kurkustaan sai, kääntyen jälleen niiden miesten puoleen, joita hän oli komentanut kanssiin Billy Byrneä noutamaan, »te arkailevat maakravut, suoriutukaa alas ja vilkkaasti, ennen kuin potkin teidät portaisiin!»
Ei sittenkään yksikään liikahtanut totellakseen häntä. Hän punastui ja kalpeni vuorotellen. Vaahto kihisi hänen suupielissään, kun hän polki jalkojansa laivan kanteen, hyppien, kiroillen ja uhkaillen.
Mutta kaikesta siitä ei ollut apua. Miehet eivät taipuneet menemään.
»Nähkääs, laivuri», puhkesi Luiseva Sawyer puhumaan, »ken hyvänsä menee kanssiin, hän on varmasti kuoleman oma. On helpompaa ja turvallisempaa näännyttää hänet nälkään.»
»Ole käkättämättä!» ulvoi laivuri Simms. »Luuletko minun suostuvan istumaan tässä rauhallisesti viikon päivät ja antamaan säikytetyn satamarotan pitää hallussaan kanssia vain sen tähden, että minulla on laivallani joukko arkoja jänishousuja! Ei, hyvä herra, te menette alas ja tuotte sieltä tuon mukamas hirveän miehen elävänä tai kuolleena.» Sen sanottuansa hän lähestyi tuimana komentamiansa kolmea miestä, jotka seisoivat luukun reunalla, pidellen aseitaan varmasti poissa Billy Byrnen ulottuvilta.
Miten olisi käynyt, jos laivuri Simms olisi suorittanut loppuun saakka aloittamansa uhkaavan liikkeen, sitä on mahdoton tietää, sillä samassa tunkeutui Theriere odotettavissa olevan murhenäytelmän huvitettujen katselijoiden muodostaman kehän lävitse.
»Mitä on tapahtunut, sir?» tiedusti hän Simmsiltä. »Voinko auttaa teitä jollakin tavoin?» Hänen kasvoissaan oli kamala mustelma, mutta onneksi ei vamma ollut vakava.
»Kas vain!» huudahti laivuri. »Te ette siis kuollutkaan. Mutta se ei muuta asiaa hitustakaan. Meidän täytyy saada tuo mies ulos kanssista, mutta näillä kirpunpuremilla miehenhuononnuksilla ei ole uskallusta mennä häntä noutamaan.»
»Hänellä on teidän revolverinne, sir», selitti Wilson, »eikä jumaliste ainakaan hän häikäile sitä käyttäessään.»