- Saattaisipa myöskin olla hyvä, neiti Harding, rohkaista hänen toiveitaan siitä, että menette vapaaehtoisesti naimisiin hänen kanssaan. Luullakseni hän silloin luopuisi kokonaan varovaisuudesta ja tasoittaisi teidän vapautumistietänne.»
»Oi, herra Theriere, pelkäänpä, etten voi sitä tehdä», huudahti tyttö. »Te ette voi aavistaa, kuinka minä inhoan sitä miestä nyt, kun tunnen hänen oikean karvansa. Vuosikausia hän on ahdistellut minua kosimisellaan, ja vaikka en ole enkä ole voinutkaan pitää hänestä sillä tavoin, on minusta tuntunut, että hän on hyvin hyvä ystäväni ja että hänen uskollisuutensa ansaitsee jonkunlaisen palkkion minun puoleltani — ainakin ystävyyteni ja myötätuntoni. Nyt minä värisen, kun hän vain on lähelläni, aivan kuin jos näkisin käärmeen kiemuroissa ihan vieressäni. Minä en voi sietää petollisuutta.»
»En minä myöskään, mademoiselle», vakuutti Theriere liukkaasti. »Mies ei ansaitse muuta kuin halveksumistanne, vaikka järkisyistä toivonkin, että kestäisitte hänen seuraansa, kunnes juuri hänen petollisuutensa tarjoaa teille pelastumiskeinon. Sillä, uskokaa minua, jos hän kerran on pettänyt teitä, niin kuinka paljon pikemmin hän sitten onkaan valmis pettämään Simmsiä ja Wardia! Hän kavaltaisi heidät heti, jos hänelle vain tarjoutuisi tilaisuus voittaa teidät omakseen ilman heidän apuaan. Olen arvellut, että kenties voitaisiin hänet saada yrittämään anastaa laiva väkivalloin ja palauttaa teidät San Franciscoon tai, mikä olisi vielä parempi, lähimpään sivistyneeseen satamaan.
— Te voitte hyvällä omallatunnolla ehdottaa hänelle sitä ja mainita uskovanne, että minä olen altis tukemaan sellaista yritystä. Minä puolestani voin taata, että saamme apua joiltakuilta miehiltä — heitä on Divinen ja minun itseni lisäksi riittävästi anastaaksemme Halfmoonin helposti sen nykyiseltä päällystöltä.»
»Minä punnitsen ehdotustanne, herra Theriere», vastasi Barbara, »ja kiitän ylevyyttänne, joka sai teidät auttamaan minua. Taivas tietää, kuinka kipeästi nyt kaipaan ystävää näin monien vihollisten keskellä — Mitä nyt, herra Theriere? Mikä on hätänä?»
Perämies oli sattunut tytön puhuessa katsahtamaan kaakkoon päin, ja häneltä oli äkkiä päässyt hämmästynyt ja levoton huudahdus.
»Tuo pilvi, mademoiselle», vastasi hän. »Me saamme ankaran myrskyn. Se on niskassamme tällä minuutilla.» Sen sanottuaan hän riensi pois juoksujalkaa, huutaen olkansa ylitse tytölle: »Teidän olisi parasta heti mennä hyttiinne.»
SEITSEMÄS LUKU
Rajuilma ja pakokauhu
Myrsky, jonka kynsiin Halfmoon joutui, tuli aivan yllätyksenä. Se näytti puhjenneen taivaan ollessa ihan kirkkaana. Sekä tähystäjä että ruorimies olivat valmiita vannomaan tarkastaneensa taivaanrantaa korkeintaan puoli minuuttia sitä ennen, kun toinen perämies Theriere juoksi keulapuolelle, kiljuen »kaikki miehet kannelle» ja käskien yhden matruusin ilmoittaa kapteeni Simmsille uhkaavasta vaarasta.