Vaikka sakilainen luulikin vielä vihaavansa neiti Hardingia, heräsi hänessä tunne, ettei hän saanut kohottaa kättään lyödäkseen tyttöä — ettei hän kuolemakseenkaan- voinut sitä tehdä eikä tästä pitäen lyödä ketään muutakaan naista.
Mistä tämä muutos? Sitä ei Billy tiennyt; hän vain tiesi, että asia oli niin. Murahtaen hän käänsi Barbaralle selkänsä ja meni tiehensä.
Lievä tuuli oli alkanut puhaltaa lounaasta, sitten kun Theriere oli poistunut Barbara Hardingin luota, ja nyt olivat kaikki miehet uutterasti työssä laittelemassa kuntoon hätätakilaa, jotta Halfmoon voisi käyttää hyväkseen tuulta ja laskea rantaan, joka kohosi valtameren helmasta noin viiden kilometrin päässä.
Miesten puuhaillessa yltyi tuuli nopeasti, niin että kun vähäinen purje hinattiin mastoon, se pullistui iloisesti ja Halfmoon alkoi raskaasti liikkua maata kohti.
»Meidän on toimittava ripeästi», huomautti laivuri Simms Kierosilmä-Wardille, »sillä muutoin murskaudumme sirpaleiksi noihin kallioihin, ennen kuin löydämme maihinnousupaikan.
»Niin meille käy, jos tuuli vielä jonkun verran kiihtyy», vastasi Ward; »ja minun nähdäkseni on maihin pääseminen tuolla yhtä vaikeata kuin talon seinustalla.»
Ja Halfmoonin lähestyessä huimaavan korkeata rantaa näytti tosiaan kokonaan toivottomalta minkään muun kuin kärpäsen koettaa saada jalansijaa paljaassa kallioseinämässä, joka äkkijyrkkänä kohosi merestä.
Noin kahdensadan metrin päässä rannasta kävi ilmeiseksi, että maihin laskeminen oli mahdotonta suoraan aluksen kohdalla, minkä vuoksi laiva suunnattiin pitkin rantaa siinä toivossa, että mahdollisesti tavattaisiin joku poukama tai laakea kohta, johon vaaratta voitaisiin laskea.
Tuuli yltyi yhäti ja nosti pian äkäisiä hyökyaaltoja, jotka kumahdellen paiskautuivat saaren kalliorantaa vasten. Jos Halfmoon painuisi noiden tuhoisten kuohujen ulottuviin, niin se tuottaisi äkillisen tuhon sille ja sen miehistölle; mutta juuri niin näytti melkein hylyksi joutunut, perin vaikeasti ohjattava alus tekevän.
Miehistö seisoi yhdessä sikermässä ja sadatellen ylähangan puolella lähellä keulaa. Kaksi peräsimessä olevaa merimiestä suoritti kaikkea, mikä oli mahdollista, laivuri Simmsin ärjyessä heille komennuksiaan, samalla kun Ward ja Theriere apunaan kourallinen muita muuttelivat vähän väliä niukkoja purjeita, koettaen pitää laivaa kaukana kallioista vielä muutamia silmänräpäyksiä kauemmin.