Mutta sitten tarttui häneen luja käsi, hänet nostettiin äkkiä ja heilautettiin leveille harteille. Hän takertui ripeästi kiinni pelastajansa selkää peittävään karkeaan paitaan, ja sitten alkoi aaltoja vastaan taistelu, joka pysyi ratkaisemattomana useita minuutteja — tunteja, kuten kauhun valtaamasta tytöstä tuntui. Mutta häntä kantava uimari pyrki varmasti ja hellittämättä hiekkarantaa kohti ja vihdoin nousi maalle, tajuton taakka vankoilla käsivarsillaan.
Miehen hoippuessa pois aaltojen ulottuvilta avasi Barbara Harding silmänsä ja katsoi hämmästyneenä — sakilaista.
YHDEKSÄS LUKU
Pieni ruskea mies
Vain neljä miestä Halfmoonin miehistöstä oli saanut surmansa aluksen tuhoutuessa. Kaikki olivat olleet tunkeutuneina keulaan laivan katketessa kahtia, ja kun valtava aalto eli paiskannut kuunariprikin riutalle ja seuraava laine sysännyt keulapuolta poukamaan päin, olivat miehet sinkoutuneet kauas eteenpäin ja päässeet turvallisesti uimaan rantaan paitsi niitä neljää, jotka olivat joutuneet hylyn alle.
Larry Divine, joka pahimman toivottomuuden aikana oli istunut itkemässä tuhoon tuomitun aluksen kannella, oli saavuttanut jälleen tasapainonsa. Vähäksi aikaa masentunut laivuri Simms alkoi pian ylvästellä entiseen tapaansa.
Hän vaati Theriereä tilille Halfmoonin haaksirikosta.
»Jos vielä kerran pääsemme sivistyneeseen satamaan», hän ärjyi, »niin panen teidät syytteeseen, te senkin maakrapu! Mennä haaskaamaan komein alus, joka milloinkaan on uhmaillut myrskyjä! Jollette te olisi kapinoinut minua vastaan, niin minä olisin tuonut sen vaaratta poukamaan menettämättä ainoatakaan parhaissa voimissaan olevaa miestä.»
»Hillitkää toki kieltänne!» kehoitti Theriere vihdoin. »Typerä kerskailunne ei voi verhota sitä koristelematonta totuutta, että te pakenitte paikaltanne vaaran hetkellä. Nyt olemme maissa, muistakaa se, eikä teillä enää ole laivaa komennettavananne, joten teidän sijassanne valitsisin sanojani puhutellessani parempiani.»
»Mitäs tuo on?» kiljui laivuri. »Parempiani? Te kurnuttava törkimys! Kyllä minä teille näytän! Tänne, miehet; napsauttakaa tuo vintiö rautoihin! Minä opetan hänet käsittämään, että minä yhä vieläkin olen tämän miehistön kapteeni.»