Tämä rasittava työ vei suurimman osan iltapäivää, ja vasta sen päätyttyä palasi Divine seurueineen retkeltään.
He kertoivat löytäneensä raikasvetisen lähteen, joka sijaitsi noin viiden kilometrin päässä itäänpäin poukamasta ja lähes kilometrin päässä rannikosta, mutta päätettiin, ettei pelastettua tavaraa eikä seuruetta yritettäisikään siirtää uuteen leiripaikkaan ennen kuin seuraavana aamuna.
Theriere ja Divine kyhäsivät Barbara Hardingille karkeatekoisen suojuksen aivan kallion juurelle ja niin kauaksi vedestä kuin mahdollista, Oda Yorimoton katsellessa ylhäältä heidän hommiaan kiiluvin silmin. Nyt kyyrötteli hänen vierellään puolikymmentä hurjaa samuraita.
Miekkojen lisäksi oli viimemainituilla villin äitiheimon alkeelliset keihäät.
Oda Yorimoto tarkasteli rannalla olevia valkeita miehiä. Myöskin tyttöä hän tähyili — kenties tutkivammin kuin miehiä. Hän näki, kuinka suojusta rakennettiin, ja sen valmistuttua hän näki tytön menevän sinne ja arvasi sen olevan yksin häntä varten.
Oda Yorimoto imi huuliaan, ja hänen silmänsä kävivät vielä soukemmiksi kuin luonto oli ne aikonut.
Barbara Hardingille varatun yksinkertaisen asumuksen edustalla paloi nuotio, ja toinen isompi rovio räiskyi sadan metrin päässä siitä länteen, minne miehet olivat keräytyneet Blancon ympärille. Hän koetti parhaillaan saada kokoon ateriaa niistä varastonsa sekalaisista tarvikkeista, jotka meri oli heittänyt rannalle.
Nyt näkyi vain hyvin vähän merkkejä siitä, että seurue oli jakautunut kahteen toisilleen katkeran vihamieliseen ryhmään, mutta syötyä kutsui Theriere miehensä Barbaran suojuksen ja pääleirin nuotion keskivälille. Sinne hän käski heidän sijoittua yöksi parhaan taitonsa mukaan ja laittaa itselleen oman tulen, jos halusivat, sillä pimeän tultua teki troopillisen yön viileys nuotion varsin mieluiseksi.
Kaikki olivat lopen uupuneet, joten oli tuskin ennättänyt pimetä, kun jo koko leiri näytti vaipuneen uneen. Mutta Oda Yorimoto samuraineen istui yhä kukkulan laella välkkyvät silmät suunnattuina tulevaan saaliiseensa.
Kokonaisen tunnin hän istui siten liikkumatta, mutta sitten hän oli varma siitä, että alhaalla kaikki nukkuivat, nousi pystyyn, kuiskasi joitakuita ohjeita ja alkoi laskeutua jyrkännettä myöten poukamalle. Mutta tuskin hän oli lähtenyt liikkeelle, sotilaittensa kiemurrellessa yksinkertaisena jonona hänen jäljessään, kun hän jo äkkiä pysähtyi, sillä alhaalla tytön suojuksen ja päänuotion välisessä leirissä oli eräs hahmo varovasti noussut seisomaan toveriensa seasta.