»Tule!» käski mies japaninkielellä, joka oli siksi suuressa määrin samanlaista kuin nykyisen Nipponin kieli, että Barbara Harding sitä helposti ymmärsi. Samalla hän veti tyttöä huoneen toisessa päässä olevaa koroketta kohti. Hänen irstaissa, kiiluvissa silmissään oli himokas ilme.
Käsittäessään, että Barbara Harding oli poissa, johtui Theriere siihen luonnolliseen päätelmään, että Ward ja Simms olivat huomanneet hänen heille tekemänsä kepposen kylliksi hyvissä ajoissa saavuttaakseen tyttöä saattavat Millerin ja Svenssonin ja viedäkseen Barbaran takaisin pääleiriin.
Muut miehet olivat taipuvaiset uskomaan samoin, vaikka sakilainen murahtikin, että se »kuulosti kummalta.» Joka tapauksessa palasivat he kaikki hiljaa hiipien kallion rinnettä myöten rannalle, varoen joka hetki saavansa kimppuunsa vahdit, joita he luulivat Wardin varmasti sijoittaneen, odottaen kapinallisten kääntyvän takaisin heti huomattuaan, että tyttö oli heiltä riistetty.
Mutta kaikkien ihmeeksi he pääsivät poukamalle häiritsemättä ja lähestyttyään varovasti nukkujia näkivät, että nämä kaikki olivat sikeässä unessa samoin kuin heidän lähtiessään muutamia tunteja sitten.
Äänettömästi poistui seurue samaa tietä takaisin vuorelle. Theriere ja
Billy Byrne olivat viimeisinä.
»Mitä arvelet tästä, Byrne?» kysyi ranskalainen.
»Jos tahdotte kuulla sen suoraan, perämies», vastasi sakilainen, »niin luulen teidän tietävän asiasta koko joukon enemmän kuin soisitte meidän aavistavan.»
»Mitä tarkoitat, ystäväni?» huudahti Theriere ällistyneenä Billyn sanoista. »Suu puhtaaksi!»
»Varmasti puhunkin suuni puhtaaksi. Ette kai pidä minua ujona, vai mitä? Miksi panitte nuo kaksi karkulaista, Millerin ja Svenssonin, vartioimaan tyttöheilakkaa, jollette olisi hautonut omia suunnitelmianne? He eivät ole tähän asti olleet meikäläisiä, ja juuri sentähden te heidät valitsitte. Oli helppo lahjoa heidät livistämään letukan kanssa; ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa pujahdatte te heidän jäljessään, ja me saamme pitkän nenän. Uskoitte voivanne jutkauttaa meitä näppärästi, vai mitä? Te niljäinen ankerias!»
»Byrne», virkkoi Theriere, ja selvästi näki, että hän säilytti malttinsa vain ankarasti ponnistamalla tahtoaan, »sinulla lienee syytä epäillä kaikkien Halfmoonin yhteydessä olevien henkilöiden vaikutteita. En voi moittia sinua siitä; mutta toivon sinun painavan mieleesi, mitä nyt sinulle puhun. Yhteen aikaan aioin todellakin jutkauttaa sinua, kuten sinä sanoit — se oli ennen sitä, kun sinä pelastit henkeni.