»Minun mielestäni», ehdotti Theriere, »olisi meidän uhrattava tunti aseistautuaksemme kepeillä ja kivillä. Meillä on hyvä asema, jota voimme helposti puolustaa alhaalta tehtäviä hyökkäyksiä vastaan. Jos valmistaudumme, niin voimme torjua heitä jonkun aikaa ja sillä välin etsiä täältä ympäristöstä jälkiä siitä, mihin neiti Harding on joutunut.»
Seurue ryhtyi siis työhön; läheisistä puista katkottiin vankkoja sauvoja ja sopiville kohdille vuoren laelle koottiin kiviä. Käskipä Theriere vielä luoda rintasuojuksen polun yläpään poikki, josta vihollisten piti kiivetä päästäkseen kukkulalle.
Kun valmistukset oli suoritettu, olisi kolme miestä kyennyt pitämään siinä puoliaan kymmenkertaista ylivoimaa vastaan.
Sitten he paneutuivat nukkumaan, jättäen Blancon ja Divinen vahtiin, sillä oli päätetty, että nämä kaksi ja Luiseva Sawyer jäisivät seuraavana aamuna puolustamaan vuoren lakea, kun taas toiset lähtisivät etsimään Barbara Hardingin jälkiä. Heidän olisi yön aikana oltava vahdissa vuorotellen.
Heti kun päivän ensi sarastus valaisi itäistä taivasta, herätti Divine, jolla silloin oli vahtivuoro, Therieren. Toiset herätettiin tuota pikaa, ja käytiin kiireisesti noutamassa ruokatarpeita kätköltä.
Jano vaivasi seuruetta, mutta lähteelle oli siksi pitkä matka, ettei tahdottu uhrata aikaa kipeästi kaivatun veden noutamiseen. Ne, joiden oli tunkeuduttava viidakkoon, toivoivat löytävänsä sitä saaren sisäosista, ja Luiseva Sawyer päätettiin lähettää lähteelle noutamaan vettä niille, joiden oli jäätävä vahdeiksi kukkulan laelle.
Aamiaiseksi nautittiin hätäisesti laivakorppuja. Theriere ja hänen seuralaisensa sulloivat niitä taskunsa täyteen, ja hetkistä myöhemmin oli etsintä käynnissä.
Aluksi miehet menivät polkua pitkin lähteelle päin saadakseen selville, millä kohdalla Barbara Harding oli eronnut heistä. Tytöllä oli ollut jalassaan korottomat pukinnahkaiset kengät silloin, kun hänet ryöstettiin Jaotuksesta, ja ne jättivät vähän tai ei ollenkaan jälkiä kovaksi poljetulle kapealle polulle.
Mutta huolellisesti ja tarkoin tutkittuaan Theriere vihdoin havaitsi yhden ainoan pienen jalanjäljen noin sadan metrin päässä siitä paikasta, jossa he olivat tulleet polulle, noustuaan jyrkänteelle.
Tähän saakka oli Barbara ainakin ollut mukana.