»Meidän on löydettävä hänet, perämies», huomautti hän Therierelle.
»Meidän on löydettävä tyttö.»
Tavallisissa oloissa Billy olisi räyhäten kerskunut, kuinka hirveästi hän pitelisi niitä, joihin hänen kiukkunsa oli kohdistunut, saatuaan heidät käsiinsä; mutta nyt hän oli kummallisen hiljainen. Vain hänen vankan leukansa luja asento ja harmaitten silmiensä teräksinen väike olivat merkkinä hänen rautaisesta päätöksestään.
Theriere, joka oli häärinyt sinne tänne ruumiiden lähellä, kutsui nyt toiset luokseen.
»Tässä ovat jäljet», hän sanoi. »Jos ne ovat yhtä selvät koko matkan, niin saavutamme heidät ennen pitkää. Tulkaa!»
Ennenkuin hän oli ehtinyt lauseensa puoliväliin, oli sakilainen jo tunkeutunut viidakkoon samuraiden jättämiä, hyvin näkyviä jälkiä myöten.
»Millaisia ihmisiä luulette heidän olevan?» kysyi Punainen Sanders.
»Malaijilaisia pääkallo-metsästäjiä epäilemättä», vastasi Theriere.
Sandersia puistatti. Tällä nimityksellä oli perin kaamea sointu. Hän tarttui äkkiä Wilsonin käsivarteen, mutisten jotakin, ja he pysähtyivät paikalleen.
YHDESTOISTA LUKU
Jyrkänteen puolustus