Sandersilla ei ollut ketään, kenelle hän olisi puhunut ajattelijasta, sillä hänen molemmat alaisensa olivat sairaana, ja hänen oli pitänyt jättää heidät rannikolle. Hän kokeili mielellään. Monrovian Bosambo oli koe, joka oli onnistunut hyvin. Juuri nyt Bosambosta oli harmia, ja se oli aiheuttanut tämän matkan.

Ochorin maan vieressä oli kapea kaistale, joka oli pienenä puskurivaltiona Isisin ja Ochorin välillä. Sen asema oli vaikea, sillä vaikka se oli aivan merkityksetön, niin sekä Ochori että Isisi halusivat saada sen; molemmat olivat lukemattomia kertoja sen vallanneet, ja vain Sandersin rautainen käsi saattoi taas palauttaa sen puolueettomuuden. Maailmassa ei ollut mitään estettä sille, että molemmilla kansoilla olisi vapaa kulku läpi Lombobon — se oli kaistaleen nimi — ja viisas päällikkö olisi voinut järjestää asiat niin, että sekä ochorilaiset että isisiläiset olisivat voineet kulkea vapaasti alueella kummankaan silti voimatta vaatia sitä herruuteensa.

Tätä päällikköä Sanders oli kauan etsinyt.

Hän oli nimittänyt monta. Ngombin Kombanava, joka myi kuninkuutensa
Iäisille tuhannesta putkesta ja kahdestakymmenestä suolasäkistä,
Akasavan Olambo, joka oli tuskin nimitetty, kun jo lahjoitti oikeutensa
Ochorin Bosambolle, Mnabo, rannikkolainen, Pikku Isisin Tibini —
kokonainen sarja Lombobon pikku päälliköitä oli tullut ja mennyt.

Sanders ajatteli näitä istuessaan kannella katoksen alla ja »Zairen» kyntäessä Suuren joen mustankeltaista vettä.

Hän oli hyvin kärsivällinen, ja oli ollut jo monta vuotta. Hän ei lannistunut, vaikka viimeisen pettymyksen katkeruus vieläkin kuohutti mieltä. Sillä hän oli asettanut päälliköksi erään Sakadamon, jonka hän oli tuntenut jo vuosia. Kun näet Sanders oli poissa näkyvistä, niin ylpistynyt Sakadamo kokosi sotilaansa ja vei heidät puolueettomasti ensin ochorilaisia ja sitten isisiläisiä vastaan ja lopuksi myi maansa molemmille.

Mistä rikoksesta Sakadamo tällä hetkellä suoritti kahden vuoden pakkotyötä Kahleitten kylässä, ja Lombobo oli päälliköttä.

Sanders poltti kaksi sikaria asian hyväksi, sitten hän lähetti hakemaan ajattelija Kmakaa.

He toivat hänet, pitkän nuorukaisen, hennonpuoleisen. Sanders tutki häntä villaisesta päästä hoikkien säärien päässä oleviin isoihin jalkoihin asti. Hänellä oli kyhmyiset polvet, ja hänen yllään oleva nahkavaippa paljasti hänen hoikkuutensa.

Sanders arvioi hänen ikänsä yhdeksäksitoista vuodeksi, mikä oli melkoisen tarkkaan osattu.