— Herra, tätä minä myöskin ajattelen, sanoi Kmaka rohkaistuen, — että minä en ole mitään, että mikään ei ole mitään (hän viittasi kädellään ympärilleen valkeaan, kuumaan maailmaan), että myöskään sinä, herra, et ole mitään.
— Tällaista on häpeä sanoa, sanoi pääserkku kauhistuneena, — ja se osoittaa varmasti, että sinä olet hullu.
— Miksi minä en ole mitään, Kmaka? kysyi Sanders hiljaa.
— Herra, sanoi mies vakavana, — mikä ei ole ikuista, ei ole mitään.
— Kuulkaa häntä! huudahti Sambili epätoivoisena. — Kuulkaa tätä hullua! O, ko, ko! Kmaka, olet osoittanut hulluutesi herrallemme aivan kokonaan.
Hän odotti, että Sanders komentaisi Kahlehtijan sitomaan Kmakan ranteet. Sanders sen sijaan nojasi laitaan, pää vaipuneena, ja ajatteli.
— Kmaka, sanoi hän viimein, — minusta tuntuu, että sinä olet omituinen mies, mutta kuitenkaan et ole hullu, vaan viisaampi kuin yksikään musta mies, jonka olen nähnyt. Olet niin viisas, että jos jätän sinut veljiesi pariin, niin he tappavat sinut, sillä tyhmät miehet vihaavat viisautta, ja minusta tuntuu siltä, että sinä olet liian viisas.
Hän antoi määräyksen, että Kmaka sai asua miehistön kanssa.
Serkut puolestaan hän ajoi kanoottiin.
— Menkää rauhassa, sanoi hän, — sillä olette päässeet hullustanne ja säästyneet hirttonuoralta — en halua tässä maassa silmien puhkomista.