— Oikeuden jakaja, herjasi Bosambo, — lihavien sanojen keksijä, joka puhut kaloista ja ruokit viisautta kuin likainen maja ruokkii matoja, minä hakkaan puutani.
— Se on minun puuni, raivosi Kmaka ja otti heittokeihään.
— Toinen puoli on sinun, sanoi Bosambo jatkaen hakkaamistaan, mutta pitäen kuitenkin vaaraa silmällä, — ja minä hakkaan sen puolen, joka on minun. Ja jos sinä viisaudessasi pidät omasi pystyssä, niin sinä olet ajattelijain ruhtinas.
Hän jatkoi hakkaamistaan Kmakan katsellessa vihasta kiehuen.
— Jos sinä jatkat katalaa työtäsi, sanoi hän, — niin mikä estää puun kaatumasta?
— Ei mikään, sanoi Bosambo merkitsevästi, — sillä yötuulet ovat tulossa ja tuuli puhaltaa Ochoriin päin — ja katso! kun puu kaatuu, niin se kuuluu…
Kmaka heilahdutti kättään nopeasti taaksepäin ja linkosi keihään.
* * * * *
— He ovat tuossa pensaikossa, sanoi Sanders.
Hänen kasvoiltaan valui hiki virtanaan, ja niillä oli pieni verijuova.