— Panen sinne pari panosta, sanoi hausakapteeni. — Nämä lombobolaiset taistelevat mainiosti.
Sanders ei puhunut mitään. Hän paljasti valkeat hampaansa hymyyn, mutta hän ei ollut oikein rattoisalla tuulella.
— Ahmed, sanoi hausakapteeni polvistuen aluksen kannelle ja tähtäsi kenttäkiikarinsa vihollista peittävään puurykelmään, — jos sinä rakastat uskoasi ja vihaat kaffereita, niin älä pudota panosta liian aikaisin, tai minä lyön sinua kintuille.
— Herra, valaistus on huono, sanoi tykkimies. Hän kohotti tykin suuta hieman korkeammalle ja ampui.
Tällä kertaa panos osui. Puiden yläpuolella näkyi valkea savupilvi, ja he kuulivat ammuksen räjähdyksen.
Hausakapteeni nousi ja meni Sandersin luo.
— Mitä on oikeastaan tekeillä? kysyi hän.
Sanders ei sanonut toviin mitään.
— Bosambolla on jotain tekemistä tässä asiassa, sanoi hän, — mutta se lurjus teki kuitenkin vain, mihin hänellä oli oikeus. Kmaka on heräävä Kain. Hän on tapellut isisiläisiä vastaan ja hyökännyt heidän alueelleen; hän on tunkenut ochorilaiset aivan heidän pääkaupunkiinsa asti — heidän oli taisteltava pahuksesti pelastaakseen sen. Kmaka on julistautunut Ochorin, Isisin ja Lombobon kuninkaaksi ja käskenyt akasavalaisia ja ngombilaisia lähettämään hänelle lahjoja.
Hänen äänensä värisi; sitten asian huvittavuus tarttui häneen, ja hän nauroi.